Virstanpylväät

Raskaus on alusta asti kaikenlaisten asioiden odottelua. On ekat ultrat ja ekat potkut ja ekat hikat, eka päivä kun ei oo pahoinvointia ja pystyy syömään muutakin kuin näkkäriä. Ai niin ja sen vauvan syntymän odottelua, supistusten alkamisen ja kohdun avautumisen odottelua (todellakin).

Tärkeitä virstanpylväitä syntymän jälkeen on ekat kaikki. Kakat ja vaunulenkit ja kaikki esim. tässä eka kerta -jutussa mainittu. Eka hymy. Se, kun vauva oppii ääntelemään uusilla tavoilla, esim. kiljumaan.

Mutta mahtuu niitä merkkipaaluja äidinkin elämään: se, kun pystyy istumaan normaalisti satulatuolilla (noin 2 viikkoa synnytyksestä), kun uskaltaa ekaa kertaa saunaan (3 viikkoa synnytyksestä), kun jälkivuoto loppuu kokonaan (ehkä 4 viikkoa synnytyksestä, ois pitänyt kirjottaa muistiin).

Paras ja odotetuin virstanpylväs on ehkä kuitenkin se, jonka saavutin tänään: VANHAT FARKUT MAHTUU PÄÄLLE! Nappi oli viimeksi kiinni varmaan joskus lokakuussa, ja nyt se on taas. Aah. Okei, ei ihan aah, kyllähän nää vähän – öh – tiukat on vielä, mutta täysin kivuitta tää alkupäivä on mennyt. Ja hei, oon ostanut nää lastenosastolta, joten lantiolle on joka tapauksessa vähemmän tilaa. Pokaalia, kiitos!