Kun vielä asuin kotona, ajattelin että ei mitään väliä millaiseen pikkuruiseen luukkuun itseni joudun ahtamaan kunhan saan ihanan pienen hyllyn jonka voin täyttää ihanilla kirjoilla, voin ostaa suuren nojatuolin jonka vuoraan pehmopeitteillä ja jonka sivulle laitan kauniin jalkalampun tuomaan valoa ihaniin löhöhetkiin ja kunhan vain saan sen ihanan tunteen että voi olla piilossa maailmalta.

Noh, muuttopäivä koitti ja tässä sitä nyt ollaan, tai oltu kyllä jo hetki. Pienestä söpöstä piilopaikasta ei ole kyllä tietoakaan kun huoneena toimii n.+/- 20neliön olohuone, jossa näyttää olevan tilaa vaikka 18-henkiselle perheelle, vaikka kuinka yrittää täyttää huonetta erilaisilla huonekaluilla. Enpä olisi uskonut, että ensiasunnossani tulee olemaan liikaa tilaa yhdelle hengelle. 

Jaan kylläkin asunnon kämppiksen kanssa, mutta ei tätä oman huoneen tilaa voi kenellekkään jakaa. Harmi, sillä halvalla lähtisi! 😀 Olen kyllä ihan tyytyväinen muuten, mutta jollain tapaa kaipaan yksinäisyyttä ja sitä, että voi tulla koulusta tyhjään kotiin, laulaa suihkussa kovaa ja korkealta häiritsemättä ketään (paitsi naapureita ehkä) ja pientä huonetta jossa jokaisella asialla ja esineellä on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ehkä jonain päivänä…