Juhlamenkkoja

Olen syntynyt ilman kohtua, joten minulla ei luonnollisesti ole kuukautisiakaan. Lähes kaikki, joille olen kohduttomuudesta kertonut ovat sanoneet, että olen kuitenkin siinä mielessä onnekas, että minulla ei ole kuukautisia. Tietyllä tavalla olenkin, ei minulla ole erityistä intoa viettää viikkoa joka kuusta miettien näyttääkö takamus tuolilta noustessa Japanin lipulta, mutta kuukautisissa on hyviä puolia, joita ei tajua ennen kuin niitä ei ole.

Kuukautiset ovat naisten salakerho, johon en ikinä tule kuulumaan. Samat kierron vaiheet kaverin kanssa, menkakivuista valittaminen, toisen pelastaminen tampoonilla, menkkaraget ja kaikki ällöt menkkajutut, joille voi kikatella tyttökavereiden kanssa ovat minulle täyttä hepreaa. Välillä tuntuu jopa kuin olisin mies, sillä kuukautisia ja niihin kuuluvia ongelmia pidetään todella vahvasti jokaisen naisen juttuna ja jos niistä ei ole kokemusta, on mies. Menkkanaiset eivät varmaan tätä ymmärrä, koska onhan se varmasti outo ajatus, että on nainen joka ei ole osallisena tässä kuukautiskerhossa, mutta minusta tämä vasta outoa onkin.

Ala-asteella terkkari kävi puhumassa luokassa ”tyttöjen jutuista” ja tunnin jälkeen kaikki alkoivat innostuneella kauhulla odottaa ensimmäsiä menkkojaan. Olin todella täpinöissäni aina, kun mahaan ja selkään vähänkään sattui ja kiirehdin vessaan katsomaan, olisinko taas asteen lähempänä naiseutta. Harrastin tuolloin kilpauintia, joten pian ajatuksiin hiipi myös se kauhu, että kuukautiset alkaisivat kesken treenien. Vuodet kuluivat ja menkkoja ei kuulunut. Kaverinikin alkoivat huolestua, mutta kuittasin heidän ehdotuksensa gynekologikäynnistä toteamalla jotain epämääräistä kovasta kestävyysurheiluharjoittelusta, alhaisesta rasvaprosentista ja stressistä. Olin oikeasti itsekin sekapäinen huolesta.

Lopulta sain itseni gynekologille ja selvisi ettei menkkoja tule ikinä olemaan. Pelkään edelleen välillä, että joku urheilukavereistani, joiden kanssa vietän paljon aikaa, mutta en ole niin läheinen, että olisin valmis kertomaan kohduttomuudesta, tajuaa ettei minulla ole ollut yhdenkään leiri- tai kisaviikon aikana ole ollut menkkoja. Olen saanut aika hyvän kuvan menkoista kaverieni juttuja kuunnellessa, mutta en silti varmaan menisi täydestä menkkanaisesta.

Olkaa siis onnellisia kuukausittaisista vuodoistanne ja älkääkä ihmeessä kirjoittako tällaisia kolumneja: http://www.voice.fi/daami/suhteet/antakaa-henkari-kaivan-koukulla-kohtuni-ulos-30-asiaa-joita-nainen-ajattelee-menkkojen-aikana-77883

Tai jakako tällaisia kuvia:

051ad306f976a29870422a72fe3aa0c3ce6802-v5-wm_0.jpg

 

Eiköhän me naiset olla ihan super ilman menkkojakin. Minä ainakin olen.

 

suhteet oma-elama

Hei taas, Rakas Ystävä

Emme ole nähneet niin usein koulussa ja onkin ollut liian helppoa unohtaa ongelmasi. Kai suojelin itseänkin. Tyttöjen kanssa löysimme kuitenkin salatun, nimettömän blogisi. Päätin, etten lue sitä, mutta päädyin kuitenkin tekemään niin. En kai jaksanut enää valheita vaan halusin tietää, mitä sinulle oikeasti kuuluu.

Olet näköjään viillellyt taas. Ei pitäisi kai enää yllättyä. Lähinnä yllättyin viiltojen syvyydestä ja siitä, kuinka kauniina näet arpesi. Enemmän huolestuttaa se, että olet alkanut oksentaa säännöllisen epäsäännöllisesti taas. Olen tiennyt, ettet ole luopunut sairaalloisen lahuuden haaveestasi, mutta koska olet ollut lähempänä normaalipainoa, olen toivonut, että haluaisit yrittää parantua. Toivossa oli hyvä elää. Yliannostus, taas. Vihaat äitiäsi enemmän kuin olisin arvannut. En ymmärrä, mistä olet löytänyt noin masentavia kuvia ja runoja blogiisi.

Kirjoitat itsekin tosi kauniisti. Olen lukenut tekstejäsi koulussa ja tunnistan blogisi jo pelkästä kirjoitustyylistä, mutta nyt kirjoitat selkeästi sydämestäsi. Blogi on varmasti sinulle hyvä henkireikä niin kuin minullekin. Onneksi kaverini eivät tunnista eri ihmisten kirjoitustyylejä yhtä hyvin kuin minä. En usko, että kukaan heistä tunnistaisi minua lukiessaan vain tekstejäni.

Blogistasi saan ihanan varmuuden kaikkeen. Vaikka totuus onkin raskas kantaa, oli epävarmuus vielä raskaampi. Harmittaa etten voi puhua blogistasi kanssasi Rakas Ystävä, mutta sitten piilottaisit sen minulta, etkä luottaisi minuun. En halua myöskään kertoa siitä kenellekkään kavereilleni, jotka eivät siitä jo tiedä. 

Nyt kuitenkin, kun olen päässyt omat tuntoni purkamaan, kömmin vällyjen väliin, luen loistavaa kirjaa ja käyn nukkumaan.

suhteet ystavat-ja-perhe