Toinen jalka kirjassa

Välillä tuntuu, että olen läsnä kaikessa vain puoliksi. Toinen puoli minusta ja ajatuksistani seikkailee jossain ihan muualla. Rakastan lukemista ja saatan hurahtaa fantasiamaailmaan, vaikka en lukisi kirjaa edes juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta-trilogian, Hayao Miyazakin elokuvien, etenkin Liikkuvan linnan, ja tämän hetkisen henkisen kodin, Harry Potterin, maailmoissa ovat ajatukseni askarrelleet hakien iloa, lohtua ja lämpöä. Lueteltujen lisäksi on monta muutakin ihanaa maailmaa, mutta niihin palaan yleensä lähinnä kirjojen muodossa, sillä yllämainittuihin liittyy kaksi tärkeää piirrettä, jotka tekevät niihin uppoutumisesta ihanan helppoa: elokuvien tarjoama visuaalisuus ja niiden soundtrackit. 

Soundtrackit auttavat luomaan ihania mielikuvia ja joka maailmaan minulla onkin omia lemppareita. Harry Potterissa vahvin mielikuvani on Rohkelikon oleskeluhuoneesta. Takkatuli palaa, rohkelikot nauravat, syövät suklaasammakoita, juttelevat, pelaavat velhoshakkia ja ulkona pauhaa lumimyrsky. Taru sormusten herrasta-trilogiasta lemppareita on kaksi: hobitit iloisina Konnussaan ja Legolas ja Gimli esittelemässä toisilleen maailmojensa hienouksia. Liikkuvassa linnassa parasta on kuvitella Haurua ja Sophieta käyskentelemässä ja ajelemassa Kingsburyn ja Porthavenin kaduilla. Monilla oma ”happy place” on mökillä tai lenkkipolulla, mutta minulla on satoja happy placeja pelkästään oman pääni sisällä.

Ah fantasiamaailmojen riemua<3 Ja myös elokuvamusiikin! Mikään muu kuin klassinen musiikki ei voi mielestäni luoda näin vahvoja tunteita. Onnistunut instrumentaali kaappaa hetken nuotteihin. Jos soittimia käytetään oikein ja säveltäjä on saanut kirjan tunnelmasta otteen, ovat sanat tarpeettomia.