Herra Sangria
Katson kelloa, se juoksee liian kovaa. Tiedostan sen, että minulle tulee taas kiire, jos en pistä töpinää töppösiin. Ei ole aikaa hukattavaksi, sillä meinaan tehdä jotain mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt.
Aamutakki päällä, vaikka on jo iltapäivä ja kahvi kourassa pohdin mitä laittaisin päälle. Käyn eri vaihtoehtoja läpi; mustat nahkahousut, punainen läpinäkyvä paita ja mustat pitsirintsikat? Ei. Musta vartaloa myötäilevä mekko, jossa rintamuksen kohdalla nyörit syleilee luojan suomia täyteläisiä herkkuja? Ehkä. Siitä on nimittäin tullut minun lempimekko, eikä ihme kun ajatellaan miten hyvin se istuu päälläni. Rakkaan ystävän lahja minulle, ”Tuo on kuin sinulle tehty, se on sinun nyt”. Hämmennyn, kun saan lahjoja, vaikkakin rakastan niitä. Joku saattaa ajatella minun olleen epäkiitollinen, vaikka lähinnä se on sitä etten välttämättä siinä hämmennyksen tiimoilta ole niin verbaalisesti lahjakas osoittaakseni tarpeeksi kiitosta.
Kokoan ajatukseni ja päätän asuni olevan jälleen musta nyörimekko, luottoasu joka toimii aina. Meikatessani psyykkaan itseeni siihen mitä aion juuri tehdä. Ajattelen, että ulkona on kaunis kesäilta, joten en aio viettää vapaapäivääni sisällä nyhjöttäen. Siksi olen päättänyt lähteä YKSIN lasilliselle. Vieläpä autolla, jotta varmasti pääsen pois.
Kävellessäni parkkipaikalta valitsemani kohteeseen huomaan heijastuksen itsestäni näyteikkunasta (en siis omista kokovartalo peiliä). Mielessäni käy ajatuksia ylipukeutumisesta, jotka lyttään samantien. Näytän hyvältä, kuumalta itseltäni, jossa minulla on hyvä olla. Oloni kohenee huomattavasti, ryhti suoristuu ja itse luomani kiire loppuu. Kävelen kuin hidastetusta elokuvan kohtauksesta, punertavan ruskea tukka hulmuten ja peppu keinuen ottaessani askeleita korkeilla koroilla. Näyteikkuna loppuu ja käännyn korttelista vasemmalle, johon aukeaa suora yhteys terassille, johon olen menossa. Näen välittömästi jonot, johon kohta minäkin sulaudun joukkoon. Huomaan kaksilahkeisten katseiden kerääntyvän minua kohti, katson muualle ja yritän ryhdistäytyä siltä ajatukselta, että kohta käännyn takaisin. Pieni pelko yrittää hiipiä minun ajatuksiin ja sitä mukaan myöskin lause:” Mitä hittoa minä teen?”.
Sisälle päästessäni riisun narikkaan nahkatakkini, alaston olo valtaa minut samantien. Spagetti olkaimien alta pilkistää minun punaisten rintaliivien olkaimet ja tiedän mitä sen näkeminen aiheuttaa miehille. Ihan kuin olisin ollut ainut nainen koko kuppilassa, sillä ihmisten (varsinkin kaksilahkeisten) katseet mittailevat minua ja minun kehon jokaista mutkaa. Jopa naiset katselevat päästä varpaisiin, sen huomatessani tunnen pientä omahyväisyyttä tunnistaessani katseiden merkityksen.
”Katsokoot” ajattelin ja kokosin jälleen ajatukset kohti baaritiskiä, jossa oli myös jonoa. Sillä hetkellä koin olevani hyvin malttamaton ja jännittynyt. Olin kuin pieni lapsi lelukaupassa, ainut etten minä niitä leluja halunnut vaan päinvastoin ne lelut halusivat minut lelukseen. Alkoholi rentouttaisi, jopa muutama kulaus rentouttaisi minut tästä uudesta tilanteesta varmemmaksi. Ajatus toteutui samantien komean pitkän miehen mennessä ohi sangria kannu käsissä, katseemme kohtasivat murtosekunneiksi. Sillä hetkellä hänen mennessä minun edestä, tuli nenääni erittäin miellyttävä hajuveden tuoksu hieman tupakalla maustettuna. Nuuhkaisin silmät kiinni enkä huomannut jonon pienentyvän, kunnes avasin silmäni kolmen sekunnin päästä tuoksusta humaltuneena. Ottaessani jonon kiinni tämä kyseinen herra palasi takaisin, vilkaisi minua ja tuli taakseni. Hyvin lähelle minua, sillä tunsin hänen hengityksen minun niskassani.
”Saisiko neidille olla juomista?” Hän sanoi minun korvan juuressa. Kylmät chillsit nousi iholle välittömästi, olihan se hieman odottamatonta. Käännyin katsoakseni häntä ja hänen tarjottavaa, jolloin tokaisin: ”Mistä tiedän ettet ole laittanut mitään siihen?” Hän katsoi minua ja otti kulauksen juomastaan. ”Tästä”.
En myöntynyt siltikään hänen tarjoukseen vaikkakin mieli teki, kiitin tietenkin. Hän oli kumminkin tehnyt vaikutuksen, syytä en osaa sanoa, sillä olihan se hieman absurdi tilanne. Ainut mies kehen kiinnitin huomion koko kuppilassa ja hän on hetken päästä itsevarmana supisemassa minun korvaan. Positiivisesti hämmentynyt olo. Oltuamme jonossa edelleen, tämä komea mies varoitti minua, ihmettelin asiaa hetken, sillä siinä melussa ei tarkkaan kuullut toisen puhetta. Edessäni oleva keski-ikäinen herra kääntyi ja alkoi minulle juttelemaan, sitten ymmärsin mistä vieressäni oleva komea mies varoitti. Ennen kuin tajusinkaan minä ja komea mies esitettiin olevamme pariskunta, jotta edellä oleva mies lopettaisi turhan jutustelun. Jälkeenpäin ajateltuani asiaa, se tapa miten tämän komean miehen tapasin, oli aivan mainio olosuhteisiin nähden.
Kaiken jälkeen minun ja hänen suhteesta on muodostunut jotain erikoista, jotain josta en haluaisi luopua tuosta noin vain. Tiesin kohdatessamme, että tämä herra tulee jäädäkseen minun elämään. Kävi miten kävi, niin ystävä suhde ainakin on ja pysyy.
Ja hei, hänen 🍑 on 🖐😉!
xxx