Huijarin ja taikurin yhdistelmä. Ainesosa, joka muodostuu kahdesta aineksesta. Pulla, joka ei ole pullaa ilman hiivaa ja kardemummaa. Auto, mikä ei ole auto ilman renkaita ja moottoria. Mies, joka ei olisi mies ilman käytöstapoja ja housuissa sykkivää ihanuutta. 

Minulle sana varattu on pyhä. Niin pyhä, että vaalin kahden ihmisen muodostamaa liittoa. He muistavat ainiaan sen päivän, kun tapasivat ja rakastuivat. Se päivä on ollut heille koko suhteen kulmakivi ja huonojen hetkien leijuessa, he muistelevat niitä hyviä aikoja ja korjaavat yhdessä sen mikä on mennyt rikki. Katsoessaan toisiaan syvälle silmiin he ääneti keskustelevat, lupaavat vanheta yhdessä, jakavat joka ikisen leivänmurun, huolehtivat toisistaan pyyteettömästi ja lyhyesti sanottuna he ovat toisilleen paras tiimi. Näin luulisi asioiden olevan. 

Mikä saa tämän täydellisen liiton rakoilemaan? Mikä saa miettimään muita vaihtoehtoja? Miksei vain mennä eri teille, vaan sen sijaan jäädään kitumaan moniksi vuosiksi huonoon liittoon?

Jokin menee vikaan eikä enää riitä voimat korjata suhdetta. Se jätetään sivuun, se paisuu, se kasvaa, pikku hiekka murusesta on kasvanut valtava ongelma pallero. Kun takana on monta vuotta yhteistä aikaa, ei siinä ihminen halua kovin helposti päästää irti. On tuttua ja turvallista olla siinä harmaassa suhteessa. MUTTA. Silti kaipaa jotain… Uutta. Jotain värikästä. 

Taikuri, joka osaa vielä paremmin pelata korttinsa oikein, niin ettei taiottava siinä hetkessä välttämättä ymmärrä mistä on kyse. Hän huijaa sinut pelaamaan korttisi niin, että peli kääntyy voitoksi hänelle. Rengastettu velho voittaa, saa mitä haluaa ja on jälleen parempi puoliso tutussa harmaassa kodissaan. Hän toisin sanoen juuri rakensi vaivihkaa puiseen aitaukseen salaluukun, jotta pääsee vierailemaan aidan tuolle puolen. 

Sanotaan, että sinun täytyy tuntea vetoa toiseen, jotta pystyisit viemään asiaa eteenpäin. Onko se veto sitten millainen, jokainen määrittää sen itse. Tähän kyseiseen velhoon en tuntenut sitä ”WOW”- tunnetta, mutta jokin hänessä silti veti minut puoleensa. Se jokin sai minusta otteen, minusta tuli utelias. Aavistin, kuka hän on miehiään.

Pitkä liitto takana, samat kaavat, samat rutiinit. Puolisoa ei enään kiinnosta  kokeilla mitään uutta, pelkkä toisen kosketus ällöttää. Riitoja on päivästä toiseen, enään sovintoseksikään ei tule missään vaiheessa kyseeseen. Sillä tavalla hän päätyy elämään päivästä toiseen mielikuvillaan. Ne mielikuvat eivät ole päässeet toteutumaan kumppanin kanssa syystä tai toisesta. Viehätys toteuttaa ne mielikuvat, on koko ajan mielessä, eräänlaisena fantasiana. Mahdollisuus toteutukseen aukeaa ja velho pääsee toteuttaa itseään, ne miljonat mielikuvat mitä hän on päässään kelannut päivästä toiseen. Mysteeri solved. 

Olen täysin vastuussa omasta elämästäni, en muiden. Vaikka minun arvoihin ei kuulu liiton ulkopuoliset suhteet, en voi tietenkään olla vastuussa toisten teoista. Jos jotain ei hyväksy, ei tarkoita etteikö sitä ymmärtäisi. 

Keskustelkaa keskenänne ennen kuin hyppäätte toisen matkaan.

Jookos kookos? 🥥

xxx

🆘