Kamala jännitys, kun puhutaan vuosisadan treffeistä. Sekä puhutaan naisesta, joka on tavannut satoja miehiä. Epävarmuutta ei ole, ei ainakaan pitäisi, sillä olen nainen joka tietää mitä haluaa. 

Mistä helkkarista se kauhea jännitys puskee? 

Miksi sydän pamppaa? 

Yritän hillitä ajatuksiani, keskittyä siihen mitä olen tekemässä. Kokeilen satoja vaate yhdistelmiä, mikään ei ole hyvä, turhaannun ja soitan puhelun ystävälle. Minun raihnasella sohvalla istuen aamutakki päällä, hiukset pörrönä, yritän avata sydäntäni ystävälle ja saada itteeni rauhoittumaan. Psyykkays toimi, minä olen vahva ja minä pystyn tähän. Ystävältä kävi sellainen käsky, että:” Ota vahva naukku! NYT!” Ja minähän otin. Vahvan semmoisen… HYH.

Minä pystyn tähän. Käydä treffeillä? Peace of cake. Ihastua? Se olisi ihanaa. Rakastua? Hmm…🤔 Sen ajan kysymys sitten, eli ei mennä liian edelle täs hommas.

Puhutaan siitä miehestä. Hän on veistos. Kreikkalainen jumala on kutsunut  afroditea viinille (wtf?). Hän on täydellisyyden huipentuma ja hän haluaa minun kanssa treffeille. MINUN! Hän on tumma, kuvista päätellen siisti ja näyttää charmikkaalle. Ajatuksia kuhisee päässä miljoona; hän on varmasti täys kusipää, haluaa vaan piparia, ei halua tutustua minuun, ulkonäkö varmasti pettää tässäkin tapauksessa, on lyhyt, likaiset kynnet, juntti, höhöttää ihmeellisesti, ei ole käytöstapoja. Siinä. Ei ole käytöstapoja. 

Se ajatus kosahti ja kilahti. 

Sain, kun sainkin itseni valmiiksi. Suihkun raikkaana, iho kuorittuna ja rasvattuna, paikat scheivattuna, hiukset laitettu pörrösen seksikkääksi, meikki on hillityn tumma ja kynnet lakattuna. Päällä musta vartalonmyötäinen mekko, josta rintavaon kohdalla on nyörit. Sulautuu minun muotoihin täydellisesti. Mustat avonaiset kiilokorkkarit jalassa, varpaankynnet lakattuna mustalla. Nainen on niin seksikäs kun olla ja voi. 

Hän vihdoin saapuu hakemaan, näen hänet ja hymyilen. FOKENEI MEIT! Sisäinen tyttöni kiljuu onnesta. 

T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n.

Mikään ei vain ole täydellistä. Jotain on jossain vialla. Se on tullut todettua miljoonat kerrat. 

Loppu ei sitten ollutkaan aivan niin täydellinen, sillä hän ei halunnut nähdä enään yhteisen yön jälkeen. On välimatkaa, on työstressiä ja blablabla. Siinäs kuulitte. Huijari sai mut kiinni. Sai mut tuntemaan sen ilon, hekuman, jännityksen ja sen tietyn tunteen mitä olin kaivannut. Perkele se olikin täyttä huijausta, koko faking reissu…

Se sai minut tajuamaan sen, että vittuuks minä valmistaudun monta tuntia jotain treffiä varten? Minä aion valmistautua itseäni varten monta tuntia, en mitään miestä varten. Huijari sai mut tuntemaan pientä vihaa miehiä kohtaan. Tarjoaa jotain ihanaa ja ottaa sen sitten pois. Sanoo muuta kuin mitä todellisuudessa on valmis tarjoamaan. 

Inhoan pelejä ja manipulointia. Eli jälleen kerran, oikeassa olin. Ei käytöstapoja!

Kaikesta oppineena voin sanoa, että nyt tiedän miltä huijarit näyttää.

Haistan ne kaukaa.

Ja niillä on aivan helvetin täydellinen perse…🍑