Viiva

Tunne, joka valtaa koko vartalon, sielun, sydämen ja koko naisen. Kuka semmoisen tunteen kehtaa aiheuttaa? Miksi minä annan hänen tehdä niin? Vai kuka sen aiheuttaa? Valkoisen parran omaava kaikenvaltias ukkeli tuolla ylhäällä, kenties? Voiko olla olemassa vastaavanlainen tyyppi minusta, mutta miespuolisena?  

Maailmankaikkeus päättää toisinaan meidän puolesta asioita. Olin nimittäin päättänyt rauhallisesta ajanjaksosta elämässäni ja sen tein. Poistin elämästäni turhat ihmiset, keskittyin itseeni ja omaan perheeseeni, tein ex-tempore asioita, tutustuin uusiin ihmisiin mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Kaikki nuo edellä mainitut asiat on edelleen mahdollisia, kyse on lähinnä omasta halusta. 

Mitä minä haluan? 

Haluan rakkautta, tietenkin. Rauhaa. Iloa. Hetkiä. Lämpöä. Muistoja. 

Kun elämään on mahtunut yhtä sun toista kiveä, toinen sileämpi kuin toinen, silti se on edelleen kivi. Ei täydellinen minulle, mutta täydellinen jollekin muulle. Monen kiven jälkeen osuu kohdalle viiva. Hän silottaa kaiken mennessään, lopettaa oman turhautumisen muihin miehiin ja samalla aloittaa kaiken uuden. Tämä viiva voi myöskin muuttua jossain vaiheessa kiveksi, kaikki on mahdollista. 

En tietäisi tämän henkilön olevan ”the mies”, jos en näkisi mistä aineksista hänet on tehty. Tiedän hänen olevan mies, joka on kiivennyt monta ylämäkeä elämänsä aikana, onnistunut ja epäonnistunut niistä, oppinut ja jättänyt oppimatta. Tunnen itseni rauhalliseksi hänen kanssaan ja samalla vatsassa myllää perhoset. 

Hän täyttää kriteerit mennen tullen. Viiva, joka lyttää muut alleen. 

Rakkaat lukijat, olen kusessa. Tästä viivasta ei paremmaksi voi pistää enään. 

Täydellinen mies.

💋