Firetraps and flowercaps.

Lapsena syötin kuolleita hyönteisiä mökkimme metsässä asuville lihansyöjäkasveille. Hämmästelin kasvien punakarvaista suuta ja kykyä sulattaa kokonaisia eläviä otuksia.
Nykyään saisin vastaavasta varmasti hieman outoja katseita. Seison kasvihuoneessa, ja tuijotan lihansyöjäkasveja taas silmästä silmään. Ihan saman näköisiä kuin ennenkin. Punaiset tuntosarvimaiset karvahaivenet, kaartuva varsi, pyöreä kärki. Erona edelliseen kertaan on se, että välissämme on lasi.
Kew Gardens on paikka, jossa voin matkustaa menneisyydestä tulevaisuuteen ja taas takaisin nykyhetkeen. Kävely punapuumetsässä, paksuja punaisia puita, uurteista kaarnaa, vieressä olevien havupuiden tuoksua. Kalifornia, täältä tullaan.
Kasvihuoneita, joissa on mitä omituisimpia löydöksiä Amazonin metsistä. Sitten on saniaisia, kaktuksia, lihansyöjäkasveja, tuoksuvia kukkia. Yrttejä, japanilainen puutarha, ruusupensaita.
Näin nuoren tytön työntävän pyörätuolissa istuvaa vanhempaa naista läpi kukkivien ruusupuskien. Nainen kampesi itsensä seisomaan ja sukelsi kasvonsa värikkääseen kukkaloistoon haistelemaan eri kukkia. Selkä kaarella, jalat vavisten, hieman epäröiden, helmet kaulassa roikkuen.
Mielestäni se oli kaunis näky. Melkein yhtä kaunis kuin lihansyöjakasvini, kaktukset ja punapuut.