Kesäkuun sato.

Havahdun hereille. Edessäni olevat paperit ovat täynnä tuherruksia ja käsissäni on mustetta. Paperin edessä, takana, ihme ettei pöydässäkin. Kuulakärkikynää, kaarteita, ympyröitä.

Jokos se kuukausi meni, varmistan toimiston ilmastoinnin ja tietokoneiden huminan säestäessä kysymystäni taustalla.

Näppäimistön näpyttely lakkaa hetkeksi. Kyllä. Meni se, sanoo etäinen ääni jostain kauempaa. Tasainen näpyttely alkaa taas. Nyt on itse asiassa jo heinäkuu.

Katson kalenteriin. Mitä jäi käteen?

Yksin teatterissa

Menin ensimmäistä kertaa teatteriesitykseen yksin. Ainiin – ja näin Kevin Spaceyn. Silmästä silmään.
Katseemme melkein kohtasivat. 
Istuin niin lähellä, että näin hänen otsansa pinnalla kimaltavat hikipisarat. Innostuin jopa pieneen smalltalkiin vieressä istuvan naisen kanssa, joka hänkin oli tullut yksin. Well done.
Teatteri oli pieni, eikä lavaa oikeastaan ollut. Lavasteet oli rakennettu katsomon keskelle, ja penkit oli aseteltu niiden ympärille.
Säikähdin aluksi hänen astellessaan esiin. Spaceyn selkä oli aavistuksen kyyryllä, housut oli vedetty melkein kainaloihin ja hiukset olivat hopeanharmaan sävyiset. Mitä hänelle on tapahtunut?
Sitten rauhoituin. Kyseessä olikin vain rooliin kuuluva meikki ja kävelytyyli.

Japanilainen hiustenleikkuu

Aina ennen kampaajalle menoa mietin, että olenko nyt turhamainen. Että olenko ansainnut tämän.
No, kyllä olet.
Olen nyt muutaman kerran käynyt japanilaisessa hiushoitolassa.
Hiustenleikkuun lisäksi saa vihreää teetä, keksejä (you heard right!), pää-ja niskahierontaa. Tunnen itseni aina poikkeuksetta uudelleensyntyneeksi astuessani ulos salongista.
Viimeksi vihreähiuksinen japanilaispoika teki karate-iskutyylisiä lyöntejä olkapäihini samalla kun hörpin vihreää teetä ihanasta pikku design kupista, joka kilisi ja tärähteli iskujen mukaan.
Läps, läps, läps. Läiskintä kaikui tyhjässä kampaamossa. En tiennyt mihin katsoa.
Pakotin naamalleni myrtyneen ilmeen, joka on haarniskani sisällä raikuvan huutonaurun peittämiseksi.
Eilen salongissa käydessäni sain hieronnan. Erona oli se, että tällä kertaa poju upotti kyynärpäänsä koko painollaan olkapäihini.
Läiskyttely tuntui sen jälkeen pilvenhattaroilta.

Shisha

Poltin ensimmäistä kertaa shishaa. Joimme viiniä ruusialais/azerbaijanilaisbaarin edessä, poltimme vaniljantuoksuista sishaa ja katsoimme pää humisten jalkapalloa. Kesä. Tunsin olevani Azerbaijanissa.

Virtually Famous

Sain kaksi ilmaista lippua uuden tv-näytöksen filmausiltaan.

Illan host oli Kevin McHale Gleestä. Vieraina oli ryhmä brittikoomikoita ja laulaja Pixie Lott. 

Ilta alkoi kahden tunnin jonotuksella studion takana sijaitsevassa alikulkutunnelissa. 

Päivä päättyi hysteeriseen naurukohtaukseen. Olimme istuneet 4 tuntia katsomossa, meitä ei päästetty edes vessaan, ovet olivat lukossa, juontajan esittelykohtauksia kuvattiin uudelleen ja uudelleen, kello lähenteli ilta yhtätoista, ja välispiikeistä ja alapäävitseistä vastaava viihdyttäjä heitteli yleisöä karkeilla.

Kun kaverini naurupuuskat alkoivat muistuttaa nyyhkytystä ja muiden katsojien päät kääntyillä, kiipesimme vähin äänin katsomosta alas ja varauloskäynnistä ulos.