Sinistä yötä aloittaessani kuvittelin voivani päivittää tätä ainakin kolme kertaa viikossa.Kolme kertaa hupeni todella nopeasti kahteen kertaan.     Sitten yhteen.Nyt huomaan häpeän puna poskillani päivittäväni virtuaalista päiväkirjaani pari kertaa kuukaudessa.     Halu kirjoittaa piiloutuu harmittavan usein väsyneiden silmien, pitkien junamatkojen, kuvien muokkaamisen, joulumarkkinoiden suunnittelun, kirjannidontakurssien,”minkä värinen on aurasi” testien, ja ostolistojen alle. […]

Vaikka yleensä en henkselien paukuttelusta ja trumpetin kanssa eteenpäin marssimisesta pidäkään, haluaisin silti jakaa kanssanne jotain erityistä. Parisen viikkoa sitten Etelä-Saimaa julkaisi kulttuuritoimittaja Maaria Draken kauniisti kirjoittaman lehtijutun, jonka pääosassa on, yllätys yllätys, minä:  Jos haluat lukea lehtijutun ilman silmien siristelyä, klikkaa tästä.  

  Numerologian mukaan elämän polun lukuni on kaksi, jonka seurauksena pyrin yleensä välttämään kuvien esittämistä pareittain. Ohessa viimeaikaisia kuvituksiani.Vesivärejä, akryylimaalia ja muistoja vaellusretkeltäni.

Itse julistan päivän alkaneeksi Bloody Marylla ja englantilaisella aamupalalla.

Löysin tämän ihanaisen kaunokaisen naapurini eteen heitetyltä roskalavalta. Mukava yllätys oli myös se, että tähän 100-vuotiaan kameran kanssa voi käyttää 120mm filmiä. En ole koskaan käyttänyt laatikkokameraa enkä missään nimessä ole tekniikan ihmelapsi, eli ansaitsen tässä tapauksessa kyllä todella monta pääntaputusta.

Kävin ennen Lontooseen paluutani Ateneumissa Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttelyssä. Hänen maalaustensa ja piirrostensa muisteleminen saa vieläkin (näin huiman kahden päivän jälkeen) onnen tunteen pyyhkäisemään lävitseni. Päällimäisenä mieleen jäi Janssonin töiden naiivi vilpittömyys ja eskapismi. Nykytaiteen shokeeraushakuiset verilakanat, skitsofreenisen näköiseksi muokatut nuket, poltetut lastenvaatteet ja peltipurkeista kootut muka-älykkäät installaatiot tuntuivat vain kaukaiselta (pahalta) unelta. Kun taide on […]

Lapin aurinko, kirpeät tuulet, punaiset posket, kirkkaat silmät ja puuterimaisena pöllyävä lumi on nyt tiivistetty pysyväksi muistoksi lehden kansien väliin. Voin ylpeänä kertoa, että Thistle- lehti julkaisi valokuvamaalauksiani kesän ”Wilderness” numerossaan.   

Havahdun hereille. Edessäni olevat paperit ovat täynnä tuherruksia ja käsissäni on mustetta. Paperin edessä, takana, ihme ettei pöydässäkin. Kuulakärkikynää, kaarteita, ympyröitä. Jokos se kuukausi meni, varmistan toimiston ilmastoinnin ja tietokoneiden huminan säestäessä kysymystäni taustalla. Näppäimistön näpyttely lakkaa hetkeksi. Kyllä. Meni se, sanoo etäinen ääni jostain kauempaa. Tasainen näpyttely alkaa taas. Nyt on itse asiassa jo […]