Nighty night.

Toimiston ovi kolahtaa kiinni, ja säpsähdän hereille posket tyynynpainaumia täynnä. Kello on viisi aamulla, ja siivooja astelee sisään imurinsa kanssa. Kyllä, se meni jo. Melkein.

Yövuoro. Yö. Sininen, joskus musta, usein äärimmäisen pitkä. Hyvinä aamuina kirkkaan pinkin värinen.

Positiivisena valittajaihmisenä päätin listata yökukkumisen hyviä puolia. Onhan niitä. Ehkä.

Hiljaisuus. Tyhjät junat, hylätyt bussipysäkit. Vain minä, istumapaikka, rauhallisesti eteen päin kolisteleva juna, ja ohi sumuisina vilisevät maisemat.

Valo. Keittiössä hehkuva kellertävän sävyinen aamun valo, aamun tuoreus, paahtoleipä, lämpö, hiljaisuus.

Taide. Voin ottaa maalit ja valokuvat mukaan, ja painattaa kuvia koivunpalojen päälle. Ilman, että kukaan häiritsee. Ihan vaikka koko yön (tai kunnes käsien iho kuluu pois).

Terveys. Juna-asemani eteen aamuisin vain muutamaksi tunniksi pystytettävät hedelmä-, vihannes-, ja kukkakojut. Iso kulho tuoreita marjoja vain punnalla, yes please, here you go love.

Lihakset. Viimeinkin ehdin pilatestunnille East London Wellbeing keskukseen, jonka yhteydessä sijaitsee muuten ihana galleria-kahvila, ja vaatteita ja koruja myyvä hyväntekeväisyyskauppa.

Aivopesu. Voin käyttää yön hiljaiset tunnit aikaisempien kiireiden takia katsomatta jääneiden tv-sarjojen katselemiseen.