Kajakista ei päivääkään

Minulle kesä alkaa ensimmäisestä melontaretkestä. Tai tietenkin se tavallaan alkaa ensimmäisistä kesäisistä päivistä, mutta parhaiten miellän kesäkauden alkaneeksi, kun talven jälkeen ensimmäisen kerran istuu kajakissa. Monena vuonna olen lomaillut toukokuussa ja se yleensä tarkoittaa melontakauden aloitusta, niin tänäkin vuonna. Melojalle toukokuu on  hieno lomakuukausi.

Melonta on minulle ennen kaikkea liikkumista luonnossa ja yksityiskohtien ihailua. En niinkään ajattele sitä liikuntana. Kajakissa istuessani en tunne vain katselevani ympäröivää maisemaa, vaan tunnen olevani osa sitä. Luulen, että tämä tunne tulee, koska kajakissa istuessa vedenpinta on niin lähellä ja lisäksi kajakilla pääsee liikkumaan vesillä aika vapaasti. Kajakin alle ei tarvitse kuin 10-15 senttiä vettä eikä niin haittaa vaikka välillä pohja vähän kolistelisi kiviä.

Itse pidän kallioista ja kivistä, känkkyröistä kitukasvuisista rannalla kasvavista puista, sammaleista ja sen sellaisista. Niitä minä meloessa ihailen ja tarkkailen. Kajakilla liikkuessa on helppo kiepata katsomaan lähempää jotain kalliota tai kivistä luotoa. Enkä tyydy ihailemaan vain sitä mikä näkyy pinnan yläpuolella, kiinnitän huomiota myös siihen mitä näkyy veden alla, etenkin kivinen pohja on minusta hienon näköinen.