Kiireestä ja haahuilusta

Minä en pidä kiireestä. Siksi yritän tehdä aikatauluni niin, ettei tule kiire. Tietenkään se ei aina onnistu, mutta useimmiten kyllä. Teen tietoisesti vähemmän, jotta ei tulisi kiireen tunnetta. Ajattelen siis, että on parempi keritä vähemmän ja nauttia enemmän. Jollekin kiire voi sopia ja tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta minä en kuulu näihin ihmisiin, minua jatkuva kiire ärsyttää ja stressaa.

Kiireettömyyden lisäksi pidän haahuilusta, se on melkein sama asia kuin kiireettömyys, muttei ihan kuitenkaan. Haahuilu mielestäni tarkoittaa sitä, ettei tarvitse ottaa toiminnasta täysiä tehoja irti vaan että esim. kaupassa voi kierrellä ja keräillä ostoksia ilman kiirettä ja kulkureitin optimointia. Voi pysähtyä tutkimaan jotain uutta tuotetta ja miettiä uusia vaihtoehtoja. Siis haahuilu kaupassa tarkoittaa sitä, että voi rauhassa kuljeskella ympäriinsä, mennä sinne ja tänne, missä nyt kulloinkin arvelee löytyvän jotain kiinnostavaa tai mitä tulee kulloinkin mieleen. Ja jos kassalla on pitkä jono, niin sitten on. Jonottaessa voi vaikka lukea puhelimesta uutisia tai sitten vain seisoskella ja ajatella jotain mukavaa.

En minäkään toki aina onnistu välttämään kiirettä. Välillä tulee tilanteita, että täytyy vaan painaa pipona paikasta toiseen eikä aina ole mahdollista vaikuttaa tarpeeksi aikatauluihin. Mutta kaiken kaikkiaan, vaikka elän ns. ruuhkavuosia, niin harvoin minulla on kiire. En silti suostu myöntämään, että saisin vähemmän aikaiseksi kuin joku muu. Tykkään kyllä lähes koko ajan tehdä jotain, mutta rauhassa ja omassa tahdissa, ilman ylimääräistä stressiä. Yleensä pyrin vähän miettimään, että mihin sen vuorokauden 24 tuntia käytän, missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä, mikä on oleellista ja voiko jonkun asian jättää tekemättä.

Mutta siis jos joku pitää kiireisestä elämästä tai tuntee olevansa silloin tehokas, niin ei se minua toki häiritse. Jokaisen kannattaa miettiä, mikä on juuri itselle hyvä rytmi ja tahti. Ja varmaan on niinkin, että se voi vaihdella eri elämänvaiheissa.