Läksiäiset ja hyvin tehty työ

Kun joku vaihtaa työpaikkaa oma-aloitteisesti, niin läksiäiset ovat mukava tapahtuma. Vaikka tunnelma on kokonaan toinen, niin ne hieman muistuttavat hautajaisia. Läksiäisissähän on tapana muistella hauskoja yhteisiä hetkiä ja sanoa muutama kaunis sana lähtijälle ja mikä parasta, juhlan kohde on paikalla kuulemassa ne hänestä sanotut kauniit sanat.

Jokainen meistä kaipaa joskus positiivista palautetta, kannustavaa sanaa hyvin tehdystä työstä ja onnistumisien huomaamista. Monesti työpaikalla aherretaan päivittäin vuosien ajan ilman, että siihen kiinnitetään erityistä huomiota. Toisten työ on näkyvämpää kuin toisten, mutta jokaisella on oma tärkeä paikka organisaatiossa. Luulen, että tänä niukkuuden aikakautena resurssit on vedetty niin tiukalle, ettei enää mistään löydy turhia, organisaatiolle merkityksettömiä työntekijöitä. Usein vain käy niin, että näkyvimmät työntekijät keräävät eniten kiitosta ja huomiota hyvin tehdystä työstä ja se on tietysti tylsää niiden kannalta, joiden aherrus jää huomiotta.

Joku voi ajatella, että palkka korvaa tehdyn työn ja niinhän se tekeekin, mutta ei pelkkä raha riitä useimmille. Esimiehen tai kollegan positiivinen huomio tekee ihmeitä itse kullekin motivaatiolle ja mielialalle. Välillä mietin, että on vähän tyhmää, kun näitä läksiäisiin kuuluvia hienoja sanoja tulee sanotuksi vasta pois lähtiessä. Miksi positiivisia asioita ei sanota useammin? Miksi jonkun ponnistelu jätetään huomiotta? Ei kehdata? Pelätään, että positiivinen huomio toiselle on pois itseltä? Varmaan syyt vaihtelevat organisaatiosta ja ihmisestä riippuen, mutta asian muuttaminen on helpoista aloittaa itsestään. Jospa kokeilisin sellaista, että en odottaisikaan läksiäisiin, vaan yrittäisin tuoda työkavereiden onnistumisia julki aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Muistoksi saatuja hienoja läksiäiskortteja 🙂