Melontareissulla Norjassa

Tykkään meloa ja olen ollut niin onnekas, että olen päässyt käymään muutamalla järjestetyllä melontareissulla. Enimmäkseen kotimaassa, mutta kahdesti myös Norjassa. Olen ollut muutaman eri järjestäjän reissussa, mutta ehdoton suosikkini on Moln, Molnin konseptissa yhdistyy moni minulle tärkeä asia: asiantunteva ja sympaattinen opastus, hyvä ruoka ja turvalliset reittivalinnat. Kerrassaan loppuun asti mietittyjä reissuja. Olin mieheni kanssa viime viikolla Molnin reissulla Norjan Helgelandissa.

Minä olisin matkannut sinne lentämällä, mutta mieheni halusi ehdottomasti ajaa autolla. No mikäpä siinä, vaikka matkaa määränpäähän oli lähes 1500 km, niin eihän se mikään mahdoton matka silti ollut ja samalla näkisi hieman uusia maisemia. Etenkin Ruotsin ja Norjan vuoristo kiinnosti. Ja automatkailussa on sekin hyvä puoli, että tavaraa saa ottaa mukaan vapaammin kuin lentomatkailussa, ei tarvitse miettiä painorajoja eikä pakaasien määrää, kunhan saa ne vain autoon mahtumaan. Ja helppohan kahden ihmisen viikon tavarat on saada farmariautoon sopimaan.

Menomatkalla ihailimme maisemia ja pysähdyimme monta kertaa ottamaan valokuvia. Vuoret oli hienot ja oli jännä huomata, kuinka eri korkeudella kevät tai kesä oli ihan eri vaiheessa. Alempana oli puissa täysi lehti mutta mitä ylemmäs kivuttiin, niin sitä pienemmäksi lehdet kävivät ja kasvillisuus muuttui muutenkin karuksi.

Perille päästiin ilman ongelmia ja olimme ryhmän viimeiset saapujat. Innokkaimmat olivat jo vesillä melomassa. Kiva oli törmätä täällä tuttuihin, osan ryhmäläisistä olin nähnyt jollain aikaisemmalla reissulla ja tiesin heidät kovasti mukaviksi ihmisiksi. Melojissa on varmaan jotain samaa, ainakin yhdessä olo oli mukavan rentoa. Ehkä yksi tällaisten järjestettyjen reissujen mukavin puoli onkin muut reissuun osallistuvat ihmiset, on kiva tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin. Aina löytyy mukavia tarinoita kuunneltavaksi ja jaettavaksi. Tosin vähän kauhistutti, kun joku kertoi meloneensa tällä kaudella 350 km ja seuraava 500 km, minulla oli kilometrejä takana noin 10. Hui, miten pärjäisin mukana?

Seuraavana aamuna lähdimme matkaan. Ensin pakattiin tietysti kajakit. Vaikka kajakki näyttää pieneltä, niin sinne saa järkevästi pakattuna mukaan yllättävän paljon tavaraa. Ei tietenkään mahdottomia määriä, mutta kaiken tarpeellisen kyllä yleensä. Tavarat pakataan vesitiiviisiin säkkeihin, jotta ne pysyvät kuivina kaikissa olosuhteissa. Etenkin vaatteet, makuupussi ja teltta on hyvä saada pysymään kuivana koko reissun ajan.

Maanantaina meloimme vuonoon ja saimme ihastella vuorelta alas tulevia vesiputouksia ja puroja. Ne olivat tavattoman kauniita ja taitaa olla perin harvinaista, että putouksen alle voi meloa kajakilla. Muutenkin maisemaa leimasivat vuoret, ne ovat tavattoman hienoja ja monesti maa kohoaa jyrkästi jo heti vesirajasta (tai sen altakin). Oppaamme, Roope, kertoi että vuonossa meidän alla oli vettä 400 metriä! Saimaalla liikkuessa olen tottunut pitämään jo 40 metriä paljona.

Tiistaina jatkomme melomista. Se oli minulle vähän hankala päivä, koska viime aikoina oireillut olkapääni muistutti olemassa olostaan turhan voimakkaasti. Etukäteen mietin hieman reissuun lähtemistä juuri olkapään takia. Minun melontavauhti ei päätä huimannut, mutta pääsin kumminkin perille leiripaikalle. Muina päivinä olkapää ei onneksi häiritsevästi haitannut melontaa, tai muutakaan oloa. Ja kiva oli muutenkin huomata, että kun en ole mikään eri ketterä, niin kun tarvitsi apua kipuamisessa, tasapainoilussa tai missä vaan, niin aina löytyi joku huomaavainen kaveri auttamaan pyytämättä. Siitä jäi aina hyvä mieli :-)

Alkuviikolla säät olivat suotuisammat kuin loppuviikolla, mutta ei pieni sade oikeastaan melonnassa haittaa. Päällä on joka tapauksessa vedenkestävät kamppeet ja vesiroiskeet kuuluvat lajiin. Sateesta on eniten haittaa silloin kun sataa niin rankasti, että näkyvyys häviää. Mutta tällä reissulla sademäärät pysyivät kohtuullisina ja ehkä ainoastaan kamppeiden kuivattelu ja leirielämä olisi ollut helpompaa aurinkoisessa säässä. Pilvisellä ilmalla tai sateella valo on minusta usein kauniimpi kuin aurinkoisella säällä. Valo on jotenkin pehmeämpi ja sinisävyinen ja se sai ympäristön näyttämään satumaiselta. Oli kuin olisimme meloneet jossain toisessa, kauniimmassa, todellisuudessa.

Kiitokset reissuun osallistuneille, erityisesti Mr Molnille eli Roopelle ja kokkina toimineelle Jannelle. Teidän kaikkien kanssa oli ilo olla matkassa :-)

Melontaretki kartalla:

https://www.google.com/maps/d/edit?mid=zeJVetZ9YrK4.kXY1FTiqtIGg&usp=sharing

 

Lisätietoja:

Molnin melontaretket: http://moln.fi/fi/matkat/merimelonta/

Kokkina toimineesta Jannesta: http://www.vuoripuro.com/