Ja pointti oli?

Minulta murtui joku aika sitten käsi. Ei siinä mitään, menin lääkäriin, siellä siitä otettiin röntgenkuvat, todettiin murtuma ja kipsattiin. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Yhtä kipsattuun käteeni liittyvää saamaani maallikkokommenttia olen miettinyt. Eräs tuttavani, ihan empaattinen ihminen noin yleensä ottaen, totesi minulle asiasta kuultuaan ja hetken kipsiäni katseltuaan, että ei tuosta sinun kädestäsi enää koskaan hyvää tule. Että varaudu siihen, äläkä tuudittaudu uskomaan, että se tulee kuntoon. Luullakseni hänen kommenttinsa perustui hänen omiin kokemuksiinsa, ainakin hän kertoi samassa yhteydessä, että häneltä on joskus murtunut ranne ja se myös hoidettiin kipsaamalla. Ikävä kuulla tietenkin, ettei hänen kätensä palautunut entiselleen, mutta silti jäin miettimään noita hänen sanojaan, jotka hän varmuuden vuoksi toisti monta kertaa. Siis ettei minunkaan kädestä enää koskaan tule hyvää.

En niin stressannut hänen sanoistaan, koska tiedän, ettei hänellä ole mitään terveydenhuollon koulutusta tai edes laajempaa kokemusta asiasta murtuneista jäsenistä. Pidän häntä siis tässä asiassa täysin maallikkona, enkä usko, että hänellä on muuta ’tietoa’ asiasta kuin oma kokemuksensa. Tai korkeintaan hänellä on joku tuttava, jonka kädestä ei siitäkään tullut enää murtumisen jälkeen hyvää. Kyse ei siis ole siitä, että olisin pelästynyt tai muuta hänen kommentistaan. Siis voihan se olla, ettei minunkaan kädestä tule enää hyvää, mutta en lähtisi sitä tässä vaiheessa ennustamaan. Aika näyttää miten siinä käy. Ja kyse on kumminkin minun vasemmasta kädestä, joten uskon kyllä pärjääväni sen kanssa vaikkei se täysin entiselle kuntoutuisikaan.

Mutta siis mikä on pointtina tällaisessa kommentoinnissa? Joku herkkäuskoisempi voisi siitä todella pelästy ja/tai pahoittaa mielensä. Kenties murehtia asiaa jo ennen kuin nähdään ja tiedetään, miten käy. Joltain asiantuntijalta tuon tapaisen hyväksyisin ja jopa voisin arvostaa sitä totuudenmukaisena asiantuntija-arviona eikä yltiö positiivisena ’en halua kertoa ikäviä uutisia’ -kommenttina. Mutta kun kyseessä on ihminen, jolla ei varmasti ole laajempaa tietoa asiasta, mikä on silloin tuollaisen ’mustan ennustuksen’ tarkoitus? Positiivista asennetta se ei ainakaan lisää. Eikä siitä kyllä tule kovin hyvälle mielellekään vaikkei pahallekaan. Mutta siis tuskin ideana oli piristää minun päivääni. Olen nyt jokusen päivän pohtinut tuon kommentin tarkoitusta tai motiivia, mutta se ei ole valjennut minulle. No point? Ehkä, en tiedä. Tämän henkilön kohdalla en usko pahantahtoisuuteenkaan ja ehkä siksi jäin asiaa miettimään.

 

P.S. Koska toinen käsi on pois pelistä, niin kirjoitin tämän yksisormijärjestelmällä  🙂

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Supernaiset

Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan supernaisista. Heitä tuntee varmaan meistä jokainen vaikka varmasti määrittelemme termin supernainen kukin omalla tavalla. Minäkin tunnen useita ihmisiä, joita pidän supernaisina. Mikä tekee minusta ihmisestä supernaisen? Ainakin täytyy olla nainen, supermiehet kuuluvat eri sarjaan. Tuntemissani supernaisissa yhdistyy monta ominaisuutta, joita ihailen. Pysähdyin miettimään hetkeksi, mitä heissä on yhteistä.

Osa heistä on menestynyt työelämässä, osa taas on menestynyt jollain toisella elämän alueella. He kaikki ovat tehneet jotain mielestäni merkittävää suurella sydämellä. Yhteistä heissä kaikissa on inhimillisyys, toisten auttaminen ja ystävällisyys. He tekevät muitakin kuin itsekkäitä ratkaisuja ja menestyvät silti. He pysähtyvät miettimään, mitä hyvää voisivat tehdä, mikä olisi heille sopivin tapa auttaa jotain toista. He ovat valmiita muuttamaan omia suunnitelmiaan, jos jossain on joku joka kaipaa apua.

En pitäisi heitä supernaisina, jos he eivät olisi saaneet jotain aikaseksi elämässään joko työelämässä tai sitten muuten. He eivät ole antaneet vastoinkäymisten (joskus suurtenkin) pysäyttää heitä tavoittelemasta sitä mitä pitävät tavoittelemisen arvoisena. He ovat ehkä tarvinneet jossain vaiheessa hengähdys- tai tuumaustauon, mutta aina he ovat ennemmin tai myöhemmin jatkaneet eteenpäin. Välillä hiljempaa ja välillä pikavauhtia ohituskaistalla. Tai siltä se on ainakin näyttänyt.

He ovat olleet valmiita tekemään työtä menestyksensä eteen. He eivät ole odottaneet, että valmiit ratkaisut tipahtavat eteen taivaalta, vaan ovat määrätietoisesti kehittäneet itseään ja osaamistaan. Kaikki tuntemani supernaiset ovat pärjänneet omilla ansioilla, ei onnen kantamoisella.

Heillä on viisautta, joka minusta on eri asia kuin älykkyys. Okei, nämä supernaiset ovat kaikki myös älykkäitä, mutta se ei yksin riitä nostamaan ketään mielessäni supernaiskategoriaan, viisaus on tärkeämpää. He ovat pohtineet näkemiään, kokemiaan ja kuulemiaan asioita ja muodostaneet niiden pohjalta ajatuksia, jotka kantavat myöhemmin.

Joitain supernaiset voivat ärsyttää, kenties siksi kun heihin peilaamalla oma elämä voi näyttää kovasti mitättömältä. Minua he eivät ärsytä. Päinvastoin, minä ihailen heitä. He pitävät yllä uskoani parempaan huomiseen, he toimivat esikuvinani ja inspiroivat minua joka päivä, ei vain näin naistenpäivänä. Ja olen ihan varma, että kukin heistä on oppirahansa maksanut jossain matkan varrella.

Minusta supernaisille ei kannata olla kateellinen, meistä jokainen kuitenkin päättää itse, mikä hänen elämässään on tavoittelemisen ja ihailemisen arvoista. Sen jälkeen voi alkaa toteuttaa niitä asioita omassa elämässään. Ainakin pikkuisen tai vain hetkittäin, kukin omien voimien ja tilanteen mukaan.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään