Ihanaa äitienpäivää!

Näin äitienpäivänä toivon, että jokainen äiti löytää oman tapansa olla maailman paras äiti. Äitejä, lapsia ja tilanteita on niin monenlaisia, ettei mielestäni voi sanoa minkään tavan olevan paras. Itse olen kiitollinen siitä, että nykymaailmassa hyväksytään muutkin kuin ne ’pullantuoksuiset kodinhengettäret, jotka uupumatta huolehtivat suurella sydämellä isosta lapsikatraastaan’. Siis toki heitä, jotka siihen pystyvät, ihailen. Todellakin, se on jotain mihin en itse pystyisi. Mutta en silti tunne olevani heitä huonompi äiti, mutta erilainen kyllä.

Odottaessa esikoista mietin, että millaistahan äitiys mahtaa olla ja kuinkahan siitä selviän. Minulla ei ollut juurikaan kokemusta vauvojen hoidosta, joten olo oli hyvinkin epävarma. Kun lähdimme mieheni kanssa laitokselta muutaman päivän ikäisen esikoisen kanssa kotiin, muistan ajatelleeni, että kuinka vastuutonta meidät, kaksi vauvanhoidosta ihan pihalla olevaa, oli päästää sen pienen avuttoman nyytin kanssa kotiin. Ja seurasihan siitä joitain huvittavia kommelluksia, kuten järjetön pyykkiin menevien pyyhkeiden pino. Nimittäin, omassa vanhemmuuden epävarmuudessamme, tempasimme aina kaapista puhtaan pyyhkeen vauvaa varten, teimme vauvan kanssa sitten mitä tahansa.

Nyt tuo alkuajan epävarmuus ja sähellys jo naurattaa. Matkan varrella on nähty isompia ja pienempiä äitiyteen ja lapsiin liittyviä probleemeja, mutta täällä sitä vaan edelleen porskutetaan ja toivottavasti eteenpäin. Ehkä suurin oppi, mitä olen matkan varrella oppinut omasta ja ennen kaikkea muiden äitiydestä on, että äidit haluavat aina lastensa parasta. Aina. Menneiden vuosien aikana en ole nimittäin tavannut yhtään sellaista äitiä, joka ei sitä aktiivisesti haluaisi. Otos on toki rajallinen ja eikä täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä, mutta olen kuitenkin tavannut aika monta äitiä.

Äitienpäivä.jpg

 

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus Ajattelin tänään

Treenipäiväkirjaa ja träkkäystä sykemittarilla

Minulla on sellainen sykemittari, joka osaa tietokoneen avulla siirtää tiedot treenistä (päivän, lajin, keston, reitin ja sykekäyrän) netissä olevaan treenipäiväkirjaan. Se on minusta kovasti kätevä. Olen vähän laiska laittamaan treeniejä muuten ylös, syketasoista nyt puhumattakaan, mutta tykkään niitä kyllä seurailla kun ne ovat siellä. 

Sykemittari.jpg

Sykekäyristä seurailen eniten sitä, että näyttääkö se siltä kuin mitä sillä kertaa tavoittelin (ihan niin kuin siitä ei suunnilleen voisi päätellä tuntemuksista). Jotenkin on hauska nähdä, kuinka erityyppisestä treenistä tulee erilaista käyrää. Ja sitäkin on hauska seurata, että miten eri lihasryhmät vaikuttaa sykkeeseen (isot nostaa sitä nopeastikin ja korkeammalle yms.).

Salitreenin käyrä näyttää vaikka tältä:

Salikäyrä 052015.JPG

Soutulaitteella tehty intervallitreeni von näyttää taas vaikka tältä:

Soutukäyrä 052015.JPG

Eli siis ihan erinäköisiä. Ei näistä sykemittarin keräämistä tiedoista välttämättä suurtakaan hyötyä minulle ole, paitsi ehkä viihdyttämis- ja motivointimielessä. Mutta kiva niitä on seurailla ihan muuten vain. Ehkä eniten hyötyä minulle on mittarin laskemista palautumisaikojen seurailusta, sillä minulla on välillä ollut ongelmia kropan palautumisessa. Se ei ollut pitemmän päälle ollenkaan kiva ja vie oloa huonompaan suuntaan ja siksi olen aika tarkka siitä, että kropan pitää palautua treenien välillä normaalisti. Jos ei palaudu normaalisti, niin sitten täytyy hidastaa tahtia tai tehdä jotain muuta erilailla.

Käytän dataa myös itseni tsemppaamiseen. Joskus heikkona hetkenä voin tuijotella kuukausinäkymää ja ajatella, että kiva, kun olen jaksanut ja kerinnyt tuolloinkin liikkumaan (tähän hommaan valitsen siis sellaisen kuukauden jolloin olen liikkunut). Kauden lopussa käyn usein katselemassa paljonko kertyi hiihto- tai melontakilometrejä, että tuliko niitä enemmän vai vähemmän kuin vaikka edellisellä kaudella ja mietin mistä se johtui. Joinain vuosina on enemmän ohjelmaa, joskus ei kelit suosi tai motivaatiokin voi olla hukassa.

Ehkä eniten kuitenkin tykkään katsella träkättyjä reittejä koneelta. Träkkään kaikkia ulkona kuljettuja matkoja, mutta ehdottomasti eniten hiihto- ja melontareittejä. Jos mittari on niitä tehdessä unohtunut, niin se vähän harmittaa just siksi, kun ei jälkeen päin pääse katsomaan reitin dataa. On kiva katsoa kartalta, missä tuli käytyä ja lisäksi näkee kuljetun matkan ja ajan. Yksi viime kesän parhaista melontaretkistä näytti tältä:

Sunnuntai 03082014.JPG

Seuraan treenidataa vaikka minulla ei ole sen kummempia liikuntatavoitteita. Tavoitteeni on lähinnä se, että kroppa pysyy hieman kunnossa (vähemmän kolotuksia) ja mieli hyvänä, jos siihen pääsee, niin se riittää minulle mainiosti. Tämän käyttämäni palvelun huono puoli on, että en ole keksinyt mitään näppärää keinoa, millä sen datan saisi siirrettyä sieltä johonkin (esim. exceliin) jatkojalostusta varten. Pyörittelen numeroita työkseni, mutta ei minua yksittäiset numerot kiinnosta, vaan haluan suhteuttaa ne johonkin ja sitten päätellä siitä jotain (joskus menee oikein ja joskun väärin).

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään