Pikavoitto vs. pitkäntähtäimen tavoite
Tänään olen hoidellut kehitysvammaisen poikani asioita, niitä oli vähän kertynyt työkiireiden ja oman saamattomuuden tuloksena. Ja kuinka ollakaan, jälleen kerran oli yksi lähete kadonnut. Tai ei se varmaan ollut kadonnut, vaan se oli unohtunut kirjata/laittaa eteenpäin (vaikka päätös oli tehty) ja siksi asia ei ollut edennyt kuten olisi pitänyt. Vuosien varrella on käynyt käsittämättömän monta kertaa niin, että lähete ei ole (jostain syystä) saapunut perille vastaanottavaan pisteeseen. Hieman kiukutti ja olisi tehnyt mieli kysyä, että onko koskaan tutkittu, että kuinka suuri osuus lähetteitä katoaa prosessissa, kun meille näin käy vähän väliä. Vielä typerämpää, joskin inhimillistä, olisi ollut turhautuneena korottaa ääntään ja tiedustella miten tämä on mahdollista kirosanojen kera. Maltoin kuitenkin mieleni, koska en usko näsäviisaiden kysymysten tai huutamisen auttavan prosessin etenemisessä ainakaan pitkällä tähtäimellä. Pyrin hoitamaan poikani asioita kuten hoitaisin työasioitakin. Siis mahdollisimman tehokkaasti ja pitäen pitkäntähtäimen hyödyt mielessäni.
Joskus voi olla sellainen tilanne, että on pakko turvautua ns. pikavoittojen tavoitteluun, eli käyttää sellaisia keinoja, joita ei muuten käyttäisi. Tällainen tilanne voi olla esim. silloin, jos tuikitärkeään jatkoerään ei ole mahdollista päästä muuten kuin ’voittamalla’ käsissä oleva tilanne. Silloin on ehkä paikallaan (ja välttämätöntäkin) käyttää kaikki käsillä olevat keinot, mutta nämä tilanteet ovat minun kokemuksen mukaan poikkeustapauksia. Yleensä saman tahon kanssa täytyy asioida jatkossakin ja siksi yritän hoitaa asiat niin, että asia etenee ja kaikille jää hyvä mieli. En siis (yleensä) menetä malttiani enkä sano rumasti, koska katson, että se hankaloittaisi asioiden hoitamista saman tahon kanssa seuraavalla kerralla. Haluan välttää sitä tilannetta, että seuraavalla kerralla kun soittaisin hänelle, niin hän jo heti alkuun ajattelisi, että ”taas se hullu akka soittaa ja mistähän se tänään on huonolla tuulella”.
En ole mikään ’jumalan armosta’ hyvä neuvottelija ja siksi olen pyrkinyt järjestelmällisesti kehittämään neuvottelutaitojani. Lähinnä työelämälähtöisesti, mutta toki käytän niitä samoja keinoja myös hoitaessani poikani asioita. Yksi oleellinen tekijä hyvän neuvottelutuloksen aikaansaamiseksi on ns. likeability. Sanakirjani ei tunnista moista sanaa, mutta ainakin Sheryl Sandberg käyttää sitä kirjassaan Lean In. Likeability neuvottelutilanteissa tarkoittaa sitä, että jos neuvottelussa vastapuoli pitää sinusta, niin vastapuolella on korkeampi motivaatio saavuttaa paitsi omalta kannaltaan, niin myös sinun kannalta, hyvä lopputulos. Siksi kannattaa käyttäytyä miellyttävästi, hymyillä ja olla ystävällinen (vaikka joutuisi olemaan jämäkkäkin samanaikaisesti).
Tänään käsissä olleessa tapauksessa pyysin siis vain ystävällisesti kyseessä olevaa henkilöä selvittämään tapausta ja hoitamaan sen nyt kuntoon. Ja ilahtuneella äänellä kiitin häntä hetken päästä siitä, että hän soitti niin nopeasti takaisin. Sen verran on tullut asioitua hänen kanssaan, että tiedän, että hän välittää ihmisistä ja ymmärtää ihan itse, ilman minun nasevia kommenttejakin, että tästä on nyt ollut vähän haittaa pojalleni. Ja jotenkin uskon siihen, että ihmisen oma oivallus on tehokkaampi kuin sama asia toisen sanomana, jolloin itse kukin helposti lipsahtaa defenssin puolelle. Ja eipä silti, otan tästä osan omaan piikkiini, asiaa olisi myös auttanut, jos olisin nopeammin ruvennut soittelemaan asian perään, enkä vain luottavaisena odottanut, että koskahan mahtaa tapahtua jotain. Kuten sanottu, ei tämä ollut ensimmäinen kadonnut lähete, kokemuksesta minun olisi pitänyt ymmärtää, että prosessi voi pysähtyä jostain kummallisesta syystä, jos sen etenemistä ei vahdi. Paras tapa korjata tilanne on hoitaa asia kuntoon mahdollisimman nopeasti ja minimoida siten vahingot tulevaisuudessa. Menneisyyttä ei (tietääkseni) pysty kukaan muuttamaan ja siksi siihen ei niin paljon kannata käyttää aikaa ja energiaa. Tulevaisuus on tekemättä ja siksi kiinnitän mieluummin huomiota paremman tulevaisuuden tekemiseen ja annan menneisyyden jäädä taakse.
