Supernaiset

Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan supernaisista. Heitä tuntee varmaan meistä jokainen vaikka varmasti määrittelemme termin supernainen kukin omalla tavalla. Minäkin tunnen useita ihmisiä, joita pidän supernaisina. Mikä tekee minusta ihmisestä supernaisen? Ainakin täytyy olla nainen, supermiehet kuuluvat eri sarjaan. Tuntemissani supernaisissa yhdistyy monta ominaisuutta, joita ihailen. Pysähdyin miettimään hetkeksi, mitä heissä on yhteistä.

Osa heistä on menestynyt työelämässä, osa taas on menestynyt jollain toisella elämän alueella. He kaikki ovat tehneet jotain mielestäni merkittävää suurella sydämellä. Yhteistä heissä kaikissa on inhimillisyys, toisten auttaminen ja ystävällisyys. He tekevät muitakin kuin itsekkäitä ratkaisuja ja menestyvät silti. He pysähtyvät miettimään, mitä hyvää voisivat tehdä, mikä olisi heille sopivin tapa auttaa jotain toista. He ovat valmiita muuttamaan omia suunnitelmiaan, jos jossain on joku joka kaipaa apua.

En pitäisi heitä supernaisina, jos he eivät olisi saaneet jotain aikaseksi elämässään joko työelämässä tai sitten muuten. He eivät ole antaneet vastoinkäymisten (joskus suurtenkin) pysäyttää heitä tavoittelemasta sitä mitä pitävät tavoittelemisen arvoisena. He ovat ehkä tarvinneet jossain vaiheessa hengähdys- tai tuumaustauon, mutta aina he ovat ennemmin tai myöhemmin jatkaneet eteenpäin. Välillä hiljempaa ja välillä pikavauhtia ohituskaistalla. Tai siltä se on ainakin näyttänyt.

He ovat olleet valmiita tekemään työtä menestyksensä eteen. He eivät ole odottaneet, että valmiit ratkaisut tipahtavat eteen taivaalta, vaan ovat määrätietoisesti kehittäneet itseään ja osaamistaan. Kaikki tuntemani supernaiset ovat pärjänneet omilla ansioilla, ei onnen kantamoisella.

Heillä on viisautta, joka minusta on eri asia kuin älykkyys. Okei, nämä supernaiset ovat kaikki myös älykkäitä, mutta se ei yksin riitä nostamaan ketään mielessäni supernaiskategoriaan, viisaus on tärkeämpää. He ovat pohtineet näkemiään, kokemiaan ja kuulemiaan asioita ja muodostaneet niiden pohjalta ajatuksia, jotka kantavat myöhemmin.

Joitain supernaiset voivat ärsyttää, kenties siksi kun heihin peilaamalla oma elämä voi näyttää kovasti mitättömältä. Minua he eivät ärsytä. Päinvastoin, minä ihailen heitä. He pitävät yllä uskoani parempaan huomiseen, he toimivat esikuvinani ja inspiroivat minua joka päivä, ei vain näin naistenpäivänä. Ja olen ihan varma, että kukin heistä on oppirahansa maksanut jossain matkan varrella.

Minusta supernaisille ei kannata olla kateellinen, meistä jokainen kuitenkin päättää itse, mikä hänen elämässään on tavoittelemisen ja ihailemisen arvoista. Sen jälkeen voi alkaa toteuttaa niitä asioita omassa elämässään. Ainakin pikkuisen tai vain hetkittäin, kukin omien voimien ja tilanteen mukaan.