Kaksi kuukautta koulun alkuun

Koulun alkuun on nyt tasan kaksi kuukautta aikaa, sillä tiistaina 28.8.2018 kello 08.30 pitäisi olla uuden opiskelupaikan aulassa, asiaankuuluvan hukassa ja jännittyneenä. En oikein vieläkään osaa aivan ymmärtää sitä, että koulu tosiaan alkaa ihan pian – olenhan ottanut opiskelupaikkani vastaan jo puolitoista vuotta sitten. Näinä päivinä moni muukin on saanut tiedon uudesta koulupaikastaan ja heille se opintojen aloitus ihan lähitulevaisuudessa varmaan tuntuu paljon konkreettisemmalta ja todemmalta kuin minulle. En oikein osaa selittää sitä. 

Huomaan olevani jo aika hermostunut. Tai oikeastaan olen ollut sitä jo pari kuukautta – ainakin. On päiviä, jolloin en mieti koko koulun aloitusta lainkaan, kun taas joinain iltoina en meinaa saada unta ollenkaan, kun mietin sitä pääni puhki. En oikein pidä odottelusta.

Odotellessani olen kuitenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon asioita, jotka täytyy olla hoidettuina ennen koulun alkua, kuten:

• ilmoittautunut läsnäolevaksi – tietenkin.
• rekisteröitynyt käyttäjäksi koulun sähköisiin palveluihin ja saanut sitä kautta oman käyttäjätunnukseni, sähköpostiosoitteen ja myös opiskelijanumeroni. Aina välillä olen käynyt käyttätunnukseni ja salasanani turvin seikkailemassa koulun intranetissä ja koittanut opiskella sen käyttöä, mutta tämä on minusta tylsää joten olen jättänyt sen vähemmälle. Kokemuksesta tiedän kuitenkin senkin, että koulun omat atk-opastustunnit ovat vieläkin tylsempiä ja puuduttavampia, joten sinänsä olisi ihan hyvä perehtyä aiheeseen itse jo vähän etukäteen.
• liittynyt opiskelijakunnan jäseneksi ja tilannut opiskelijakortin. En malta odottaa, että saan taas pitkästä aikaa opiskelijakortin! Tosin hieman hirvittää, miltä pari päivää sitten miehen kanssa räpsityt kuvat näyttävät sitten valmiissa kortissa. Veikkaisin, että kuitenkin paremmalta kuin ne viralliset studiossa otetut passikuvat. 
• täyttänyt koululle selvityksen aiemmista opinnoistani. Omalta osaltani tämä oli aika helppo, sillä aikaisemia sote-alan opintoja minulla ei ole.
• hankkinut läppärin ja pyörän. Oma läppäri on aika ehdoton opiskeluissa ja sitä on kuulemma myös kannettava säännöllisesti mukana koulussa. Vanha läppärini oli sen verran vanha ja hidas, että se oli käytännössä käyttökelvoton ja niinpä viimeiset pari vuotta olemme mieheni kanssa käyttäneet yhdessä hänen lähemmäs kymmenen vuotta vanhaa macbookiaan. Ehkä siis oli jo aikakin hommata itselleni ihan oma kone. Myös pyörän hankkiminen tuli ajankohtaiseksi viimeistään nyt, sillä tarkoitus olisi kulkea n. viiden kilometrin pituinen koulumatka pääasiassa pyörällä. 
• liittynyt Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton jäseneksi. Tämän voisi kai ihan hyvin tehdä vasta koulun alettuakin, mutta innokkaasti tein sen jo nyt. Opiskelijalle Tehyn jäsenyys on ilmainen, Sairaanhoitajaliiton jäsenyys maksaa opiskelijalle 15 euroa vuodessa. 
• liittynyt facebookin Sairaanhoitajaopiskelijat-ryhmään. Sieltä on kyllä saanut tosi paljon konkreettista tietoa opiskeluista (ja välillä tuntuu, että ennen kaikkea sen haasteista ja nurjista puolista – hyvä kai niihinkin varautua ennakkoon).

En kuitenkaan tunne olleeni loppujen lopuksi kovinkaan aikaansaava, sillä vielä pitäisi ainakin:

• kaivaa esiin tarvittavat alkuperäiset todistukset, jotta ei tarvitsisi tehdä sitä sitten paniikissa viimeisenä iltana (minähän olen tunnetusti todella järjestelmällinen ihminen, jolla on kaikki paperit ja dokumentit aina siististi tallessa ja omilla paikoillaan). Todistukset pitää olla koululla mukana ensimmäisenä päivänä.
• hakea Kelasta opintotukea ja -lainaa. Koska olen alanvaihtaja, niin opintotukikuukausia minulla taitaa olla jäljellä enää suurin piirtein yhden vuoden verran. Siitä olen kuitenkin iloinen, että olen aiemmissa opinnoissani elättänyt itseni säästöillä sekä työnteolla, joten aikaisempaa opintolainaa minulla ei ole. Siispä ei tunnu kovin pahalta ottaa sitä nyt.
• huolehtia siitä, että rokotusasiat ovat kunnossa ja täyttää koululle tarvittava rokotustietolomake.
• hankkia opiskeluvälineitä: kalenteri (olen vannoutunut paperisen kalenterin käyttäjä!), kyniä, kumeja ja sen sellaista. Myös penaaliostoksille on lähdettävä, tarvisinkohan uuden koulurepunkin? Näitä asioita miettiessä tuntuu jotenkin hassulta, että minusta todella tulee taas opiskelija. 
• sopia tutustumiskäynti lasten päiväkotiin. Niin tämä liittyy kyllä opintojeni aloitukseen siinä mielessä, että mun muruset tosiaan aloittavat päiväkotitaipaleensa samoihin aikoihin kuin minä aloitan koulun. Heillä on onneksi jo päiväkotipaikka ja päiväkoti sijaitsee sopivasti kouluni vieressä – luultavasti työnjako useimmiten menee niin, että isä vie lapset ja minä haen heidät koulupäiväni jälkeen. Toivon, että päiväkodin aloitus sujuu hyvin ja että lapset tykkäävät olla siellä, jotta kaikki koulupäiväni eivät alussa mene sen murehtimiseen. Syyskuu tulee kyllä olemaan niin iso elämänmuutos koko meidän perheelle. En oikein tykkää ajatella koko päiväkotiasiaa ja koitan aktiivisesti työntää sen pois mielestäni, mutta välillä olen koittanut piristää itseäni ostamalla lapsille uusia söpöjä päiväkotivaatteita syksyä varten. Järkevää, tiedän.

Mitähän vielä? No ainakin olen myös perustanut tämän blogin ja koittanut myös etsiä netistä tietoa opiskelusta, sairaanhoitajan työstä ja kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä. Pitäisi nyt lähipäivinä – ja viikkoina saada ruksittua tehdyksi nuo listan loputkin asiat (ja kaikki ne muut, jotka tästä olen unohtaunut) niin voisi sitten hyvillä mielin keskittyä nautiskelemaan loppukesästä. Tiedän, että nämä kaksi kuukautta tulevat menemään ihan liian nopeasti kuitenkin. Onneksi niihin mahtuu vielä ainakin yksi ulkomaanmatka ja varmasti monta muutakin ihanaa kesäseikkailua, suurta tai pientä.

Kuva: Unsplash