Pystyn, en pysty, PYSTYN!

Edellisen postaukseni jälkeen, olen saanut paljon tsemppi viestejä, mutta myös monta yhteydenottoa siitä, kuinka kirjoitukseni on saanut tsempattua myös niitä, jotka ovat pohtineet CrossFitin aloitusta. Teille kaikille jotka mietitte, että olenko liian huonokuntoinen, liian lihava, liian laiha tai en osaa mitään, haluan vaan tsempata että sillä ei ole oikeasti mitään väliä! Aivan varmasti pystyt aloittamaan ja jokaisella on se oma lähtötasonsa!

Ajatus tähän postaukseen nousikin siitä, että kuka sen määrittelee, että ”tuo ei kyllä ole sinun juttu”? Oikeastaan, sen määrittelee ihan se oma pääkoppa. Minä aloitin CrossFit harrastuksen ajatuksella ”en pysty, en osaa, en jaksa” ja kas kummaa, silti pystyin, osasin ja jaksoin. En täydellisesti, mutta pystyin kuitenkin. Sehän on yksi hienoja piirteitä tässä lajissa, että kunto ja kestävyys kasvaa hurjaa tahtia, mutta myös niin kasvaa myös itsevarmuus. Ja kaikkihan sen tietää, että itsevarmuus tuntuu huippu hyvältä!

Salin seinällä on isolla teksti ”TO LEARN SUCCEED, YOU MUST LEARN TO FAIL –Michael Jordan”. Sitä tekstiä on sitten tuijotettu monet kerrat ja se pitää täysin paikkansa. Ensimmäiset OnRamp tunnit olin ärsyyntynyt ja jopa vihainen itselleni, etten jaksanut tai osannut, vaikka siitä ei kukaan minua moittinut, päin vastoin, Jaska ja muut kurssilaiset tsemppasi sen minkä pystyi. Se ajatus vaan oli iskostunut päähän syvälle, että kyllä on pakko onnistua, että voin edes jatkaa. Mietin, että jos olisin laihempi tai parempi kuntoinen, ei tälläsiä ongelmia olisi, etten jaksa kyykätä ja tehdä burbeita hikoilematta kuin sika. Mitähän kaikki ajattelee kun hikoilen niin paljon, meikit leviää, olisi pitänyt vaan jäädä kotiin. Mutta jostain se on vaan jokaisen liikkeelle lähdettävä, itse on tehtävä se työ oman jaksamisen eteen.

Vieläkään en pysty tekemään kyykkyjä ja burpeita hikoilematta kuin sika, mutta enää se ei aiheuta minussa mitään ajatuksia, että mitä siitä muut ajattelee. Ylipäätään epävarmuutta aiheuttavat tekijät jää salilla taka-alalle, koska täysi keskittyminen menee siihen itse tekemiseen. Salilla kaikki tekee itseään varten treeniä ja minä en kiinnitä huomiota koskaan kenenkään hikoiluun tai onko hiukset nätisti ja ripsivärit ripsissä vai poskilla, niin miksipä minuakaan tuijotettaisiin kuin ihmettä. Tällä viikolla oikeastaan havahduin siihen itsekkin, että olen paljon itsevarmempi nyt kuin vielä pari kuukautta sitten.

CrossFit opettaa hyväksymään itseään, tunnistamaan omia heikkouksia ja vahvuuksia ja ainakin minun kohdalla nostattaa henkistä jaksamista ja hyvinvointia. Minun mittarilla se henkinen hyvinvointi ja hyväolo, mitä CrossFit on minulle antanut, on tärkeämpää kuin mikään muu. Tuntuu hyvälle olla itsevarma, tuntuu hyvälle saada onnistumisia ja oppia aiemmista epäonnistumisista eteenpäin. Toki itse CrossFit ei sitä pelkästään tee, vaan se on kaiken yhteenlaskettua, hyvän ja laadukkaan valmennuksen, positiivisen ilmapiirin ja oman tahdonvoiman aikaansaantia.

Suosittelen, että käytte ottamassa instagramin puolella CrossFit Mikkelin seurantaan ja pääsette seuraa CrossFit arkea myös sitä kautta!

Ihanaa, että jaksoit taas lukea postauksen!

-Sini