Tutustuminen CrossFit maailmaan

Olin miettinyt jo parin vuoden ajan, tasaisin väliajoin, että olisipa kerrassaan hienoa aloittaa CrossFit. Olin googletellut ja tutkinut lajia, muutama tuttuni sitä myös harrasti, mutten koskaan kehdannut kysyä heiltä lajista, koska ajattelin itseäni huonokuntoisena pullukkana, se oli syy myös, mikä esti minua lähtemästä ikinä edes kokeilemaan lajia. Minuthan vaan nauretaan ulos sieltä, kun en ole lainkaan tikissä, mistään kohti.

Ystäväni, joka harrastaa myös CrossFittiä, sai minut kuitenkin vakuuttumaan, että en ole liian huonokuntoinen ja ihan varmasti pärjään kurssilla. Kannustuspuhe sai aikaan sen, että päädyin ilmottautumaan OnRamp -kurssille, eli peruskurssille, jossa opetellaan liiketekniikoita ja muutenkin tutustutaan lajiin ja kaikkiin härpäkkeihin salilla.  Viime tipassa lokakuun lopussa, selasin nettiä ja huomasin, että peruskurssille oli vielä tilaa ja päätin, nyt tai ei koskaan ja ilmottauduin. Kurssi oli suhteellisen hinnakas (200€), mutta pihinä ihmisenä tiesin, että kynnys jättää käymättä häviää siinä vaiheessa kun olen maksanut niin paljon jostain. Kurssi kestää 4 viikkoa, sisältää 8 treenikertaa ja seuraavan kuukauden treenit.

Marraskuun alussa kurssi sitten alkoi. VOI LUOJA, että minua pelotti. Mietin vielä pihassa, että miksi minä teen tämän, en minä kuulu tuonne. Syke oli varmaan lähelle 200, kun astuin ovesta ensimmäistä kertaa sisään. Heti vastassa oli salin vetäjä ja CrossFit Mikkelin yrittäjä, Jaakko, joka ohjasi missä on pukuhuoneet ja näytti paikan missä kokoonnutaan, kun on kamppeet vaihdettu. Täytyy myöntää, että ensimmäiset tunnit oli minulle ihan hämärää, koska jännitin niin paljon. Alkuun esittelimme luonnollisesti kaikki itsemme, ja kauhukseni kuuntelin, että varmaan jokaisella oli jotain urheilutaustaa ja olivat ilmeisen aktiivisia liikkujia, paitsi minä, perus sohvaperuna, 8 vuoden takaiset raskauskilot tuplattuna ja liikuntaa harrastan, noh.. en oikeastaan koskaan jos ei perus kävelyä lasketa. Oon vähän sellainen tyyppi, että alotan liikkumaan ja ”harrastaa” kaikkea tosi innoissani, kunnes parin kerran jälkeen lopetan.

Kuukauden kurssi meni todella nopeasti ja kurssilla kerkesi tulla monta onnistumisen ja myös monta epäonnistumien kokemusta.Lihakset kipeytyy sellaisistakin paikoista, missä en tiennyt olevan lihaksia ja hiki virtaa, tietää liikkuneensa. Puolessa välissä OnRamp-kurssia, olin aivan valmis lyömään hanskat tiskiin, kun ei voima, eikä taito riittänyt kantamaan hiekkassäkkiä. Sanoin Jaskalle siinä hiekkasäkin kanssa taistellessa, että ”tää ei oo mun juttu!”, johon Jaska vastasi minulle ”Tästä tulee sun juttu!”, se lause auttoi varmaan enemmän kuin mikään ikinä ja vielä nyt, parin kuukauden jälkeenkin saan ihan hirveästi siitä tahdonvoimaa, kyllä, tästä tuli mun juttu!

Kurssi oli oikeasti todella hyvä, se antoi tosi hyviä valmiuksia treenaamiseen ja valmiuksia siihen, että uskaltaa mennä sinne treeneihin mukaan. Ja siitä pelosta ja jännityksestä: Aivan turhaa. Tottahan se on, että olen huonokuntoinen ja voisko sanoa, tanakka, se ei missään vaiheessa ole ollut millekkään liikkeelle este tai koutsit ei ikinä ole katsoneet minua huonompana. Sitä lähdetään liikkeelle sellaisella avustuksella, että liike saadaan onnistumaan. Jos et jaksa nostaa levytankoa, sitten nostat kevyempää tankoa, tai vaikka keppiä, kunhan pääset mukaan oppimaan liikettä. Kaikkeen liikkeeseen löytyy skaalaus (helpotus) ja valmentajat on siellä sitä varten, että ne jeesii ja myös kannustaa kokeilemaan sitä lisäpainoa ja vaativampaa, joskus liikkeen tekemiseen on isompi este päänsisällä kuin todellisessa jaksamisessa. Suurin oppiminen on minulla se, että olen oppinut sietämään epäonnistumisia ja sen, että tässä lajissa kehittyy kokoajan ja se on mahtavaa!

CrossFit sopii kaikenikäisille ja kaikenkokoisille, sanon tämän ihan omasta kokemuksesta, että ei ole mitään syytä pelätä tai jännittää, vaikka ei oo hyvässä kunnossa tai jos on ylipainoa, sut otetaan silti vastaan todella hyvin fiiliksin. Ja pakkohan sitä omaa salia on kehua, kaikki ihmiset on ollut ihan todella ihania, kukaan ei katso huonommaksi vaikka et jotain liikettä osaa tai tiedä, jokainen keskittyy treeneissä omaan tekemiseen ja koutsit, voi että, miten on voinu Jaska löytää noin loistavia valmentajia salille. Niko ja Tiia on niin taitavia valmentajia, osaa vaatia, neuvoa, katsoa mikä menee p*rseelleen  ja miten se korjataan. Jaska, Tiia ja Niko ihailtavan omistautuneita työlleen ja se kyllä välittyy varmasti kaikille meille harrastajille. Äärettömän hieno porukka kokonaisuudessaan.

Tästä alkaa mun matka kohti parempaa kuntoa, parempaa jaksamista ja ennenkaikkea, kohti oikeeta hyvinvointia. Kaksi kuukautta treeniä takana, into vaan kasvaa ja sitä jo luo tässä vaiheessa itselleen tavotteita. Minun tämän hetken tavotteet tulevalle vuodelle on: Saan vedettyä edes yhden leuan ilman kuminauhoja ja t2b, eli toes to bar liike onnistuisi. En ole asettanut itselleni mitään ulkoisia tavotteita, mitään kilomääriä tai mittoja, mihin tulisi päästä, enkä aseta. :)

-Sini