Ruokamatkailua: Toscanan auringon alla
Lähes kaikki lomamatkani ovat viimeisen yli kymmenen vuoden ajan suuntautuneet enemmän tai vähemmän sinne, missä on tarjolla hyvää ruokaa ja/tai juomaa. Ruokamatkailu on suurinpiirtein paras tapa viettää lomaa, mitä tiedän. Erilaisten kulttuuri- tai liikuntaelämysten kanssa yhdistettynä se on kutakuinkin täydellistä rentutumista ja sitä kuuluisaa elämän eliksiiriä, jonka antama energiaa pitää fiiliksen korkealla vielä pitkän aikaa reissun jälkeenkin.
Tämän kesän ykkösreissu suuntautui Italiaan, Toscanaan. Se on ehdottomasti jokaisen ruoka- ja juomamatkailihan must-kohde, mutta itse olin onnistunut välttelemään sitä näinkin pitkään. Mutta kyllä kannatti! Toinen toistaan kiinnostavampia ruokapaikkoja street foodista viinitilojen fine dining -tasoisiin elämyksiin. Eikä hyvää ruokaa aina tarvitse edes sen kummemmin valmistaa; monipuoliset salumit ja muut antipastit sulivat suuhun.
Ja tietenkin ne viinit. Jotenkin se viini vaan maistuu vieläkin paremmalta, kun näkee konkreettisesti mistä se tulee ja kuulee siitä lisää tilan henkilökunnalta. Ruokavinkkienkin kannalta viinitilojen väen kanssa keskustelu antaa paljon uusia ajatuksia ruoan ja juoman yhdistelemiseen.
Yksi reissun kohokohtia oli ehdottomasti vierailu Villa Vinamaggion tilalla. Matkaseuralainen oli kuullut paikan viinitarjonnasta paljon hyvää, mutta ruokatarjonta pääsi yllättämään koko seurueen. Loman ehkäpä paras lounas nautittiinkin Vinamaggion upeissa maisemissa. Alla myös ensimmäisen illan alkupalana nautittu tonnikalacarpaccio.
Lomakokkailua
Tokihan reissussa piti myös itse kokkailla. Firenzen lähellä Montelupon kylässä sijainnut majapaikkamme tarjosi siihen loistavat mahdollisuudet puugrilleineen. Grillissä valmistuivat niin merenelävät, tuoreet kasvikset kuin mehevät pihvit. Lomalla ei mitään monimutkaista ja aikaa viepää jaksanut tehdä, vaan tämän bloginkin teemaan liittyen yksinkertaista mutta hyvää.
Viiniä maisteluautomaateista
Ruoan ja auringon lisäksi viini oli tietenkin reissun avainteemoja. Viiniä maisteltiin vähän joka välissä, mutta parhaiten mieleen jäivät viinitilavierailut ja Greven kylässä sijainnut mahtava viininmaisteluun pyhitetty kellari Enoteca Falorni. Paikan idea on tarjota mukavassa ympäristössä mahdollisuus maistella viinejä maisteluautomaateista niin vähän tai paljon kuin itse haluaa. Maksu hoidettin maksukortilla, johon kirjautui aina kunkin annoksen hinta. Mitähän Kaarlo Simojoki tästä sanoisi?
Ja ei, kyseessä ei ollut mitkään ruotsinlaivoilta tutut bulkkihanat, joiden ainoa tarkoitus on tarjota käyttäjälleen hyvät kännit nopeasti. Tarjolla on yli sata eri viiniä aivan perustuotteista huippuluokan Brunelloihin, Baroloihin ja muihin laatuviineihin. Viinien lisäksi maisteluautomaateissa oli esimerkiksi grappaa, likööreitä ja muutama oliiviöljy.
Vaikka aurinko paistoi ulkona, viihtyi kellarin hämyssä tunnin jos toisenkin. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut tuliaispulloja, mutta samaan firmaan kuuluvasta Falornin liha- ja herkkukaupasta löytyi kotiinviemisiä kassin täydeltä. Alla vasemmalla Enoteca Falorni ja oikealla kuva Villa Vinamaggion lounaspöydästä.
Toscana onnistui vastaamaan kaikkiin siihen ladattuihin odotuksiin, niin ruoka- ja juomatarjonnan kuin mahtavien maisemien osalta. Jäi tunne, että sinne pitää päästä pian uudestaan. Siihen asti täytyy nauttia Toscanasta omalla lautasella ja lasissaan.
Levylautasella
Bebel Gilberto: So Nice
