Hiljaista pitelee

En ole jaksanut edetä germaanin suhteen, eikä hän minun. Itse olen viettänyt viikonloppua sukuloiden, hän mökkeillen, ja jotenkin tuntuu, ettei kumpikaan ole sen enempää innokas kuin innotonkaan tapaamaan. Jotenkin kaikki vaan polkee paikallaan, enkä itsekään jaksa tehdä asioille mitään. Ihan oma syy! – laulaa Nicke Lignell mun päässä.

Fiksun oloinen mies tuo germaani, ei siinä mitään. Ehkä jotenkin alkuun viehättää se rauhallinen eteneminen ja viaton flirtti, mutta päivät kuluu ja flirtti pysyy viattomana. Pikkuhiljaa mielenkiinto vaan lopahtaa.

Tinderissä törmäsin tänään myös yksilöön, joka ilmoitti omistavansa hienon Audin ja tienaavansa hyvin, ja kysyi että kiinnostaako. Jatkoi siihen, että jos näiden ansiosta kiinnostaa, paina punaista. Itse asiassa aika hyvin tyyppi vetää, ei siinä mitään. Söpö poika ja arvomaailma kohdillaan, myös kuvien perusteella. Melkein olisin voinut painaa vihreää. Painoin punaista, mutten em. syistä, vaan välimatkan takia. 

Olen jo kerran muuttanut miehen perässä, enkä aio tehdä sitä toiste. Tai no. On eri asia muuttaa miehen kanssa yhdessä uudelle paikkakunnalle, koska kaikki on silloin molemmille uutta ja vierasta. On kuitenkin todella vaikea, ainakin minulle, muuttaa osaksi toisen jo valmista elämää, missä kaikki on itselle vierasta ja toiselle tuttua. 

En enää halua olla se neljän seinän sisään sidottu miehen kotiorja, jolla ei ole omia harrastuksia, ei lapsia, ei omia kavereita, (ei edes töistä tai koulusta, koska tein töitä kotoa käsin), ei mitään muuta kuin koti, koira ja mies, joka ravaa työn, kavereiden ja harrastusten väliä, ja käy kotona vain nukkumassa ja vaatimassa seksiä. Ja vielä huonoa sellaista. Bang Bang, thank you ma’am. Ja kuorsausta. Aamulla se taas lähtee ennen kuin itse heräät. Ja jättää kaiken levälleen, koska onhan sulla aikaa siivota, kun oot kaiket päivät kotona, etkä edes käy töissä. 

Tuohon olisi pitänyt silloin sanoa, että hei, mä teen töitä kotoa käsin 8 tuntia päivässä, pitääkö mun siinä samalla vielä pyykätä ja tiskata ja siivota sinunkin jäljet? En sanonut. 

Välimatka on siis yksi mun kriteereistä. Ja se on aika ylitsepääsemätön sellainen.

R.

suhteet oma-elama rakkaus ystavat-ja-perhe
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *