Naapurinpoikia ja metsuriseksuaaleja

Tähän asti olen päätynyt seurustelemaan vain äitiä kaipaavien pahojen poikien ja ruusuttomien renttujen kanssa, vieläpä varsin Napoleon-kompleksisten sellaisten kanssa, vaikka todellinen miesmakuni on varsin toisenlainen. 

Mulle kelpaisi vallan mainiosti sellainen iskävatsainen entinen naapurinpoika tai raamikas metsuriseksuaali, jonka seurassa saisin rauhassa olla se taskukokoinen prinsessainen naapurintyttö joka oikeasti olen. Eikä mua haittaisi, jos sen iskävatsaisen metsuriseksuaalin mukana tulisi vaikka pari viikonloppu-kuolapetteriäkin (kaikella rakkaudella, kummipoikanikin on juuri parhaassa kuolapetteri-iässä) <3.

Naapurinpoika-ominaisuus olisi myös mukava, se tunne, että ollaan tunnettu suunnilleen ikuisuus, eikä kummallakaan ole tarvetta esittää toiselle jotain mitä ei ole. Tähän aiemmat suhteeni ovat melkolailla kaatuneet. Siihen, että mies on esittänyt ensimmäisen vuoden ajan unelmien prinssiä, vaikka tosiasiassa rupikonnallakin olisi oikeus loukkaantua vertailusta. 

Myönnän, että mulla on aika korkeat standardit näin Suomen oloissa, mutta kieltäydyn uskomasta, etteikö sellaista miestä ole olemassakaan.

Oikeastaan rima on korkealla, mutta lista on lyhyt:

1. Ei alkoholisteja. Ei nistejä. (Obvious.)

2. Ei pettäjiä. Ei liian mustasukkaisia. En ole itse sen enempää pettäjä kuin mustasukkainenkaan, mutta selän takana peuhaaminen on syvältä. Been there, not nice, guys. 

3. Ei liian hyvännäköisiä (todennäköisesti täynnä itseään).

4. Ei äitikompleksia, kiitos. (En etsi lasta vaan miestä, joten olisi kiva jos mies etsisi itselleen naista, ei äitiä.)

5. Olisi kiva jos mies olisi edes vähän mua kookkaampi kaikin puolin (nimimerkillä Napoleon-kompleksiin kyllästynyt)

6. Kykenee elättämään itsensä ja osaa hoitaa raha-asiansa, eikä oleta muiden rahoittavan biletystään. (Tämänkin kokeneena.)

Jep. Siinä se oli.

Se naapurinpoikamaisuus on tietysti tärkeää.Ja sitten tietysti huumorintaju, huolehtivaisuus, huomaavaisuus. Tietynlainen Äijämäisyys aina plussaa. 

R.