Tapaus Setämies tuli aika lailla puun takaa. Olin taas tylsänä hetkenä tinderöinyt, ja kuvien loputtua laajentanut ikäjakaumaa. Olin näyttänyt vihreää valoa näemmä myös yhdelle iskävatsaiselle nelikymppiselle setämiehelle, joka vaikutti ihan sympaattiselta.

Ei siinä mitään, mutta jotenkin toiveissa olisi, että mies olisi edes lähellä omaa ikää, yli kymmenen vuoden ikäero ei puhuttele. Iskävatsainen Setämies nyt kuitenkin päätti ottaa yhteyttä ja alkoi hieroa tuttavuutta keskellä yötä. Muutaman viestin jälkeen hän ehdotti tapaamista, ja taas pakokauhureaktio otti vallan. Arvatkaa tapasinko koskaan Setämiestä? Hyvin arvattu. En.

Setämies olisi ollut ihan ok, ilman tuota ”Hei nähdäänkö noin vartin päästä” -ehdotustaan, mutta viime päivät ovat tuoneet myös lieroja muassaan. Pääosa näistä Instagram-lieroista oli peräisin jostakin ulkomailta, yhden hieman suuremmalla pääntiellä varustetun IG-kuvan mukanaan tuomia, joten niistä en välittänyt. 

Se kotimainen liero oli kyllä ihan jotain muuta, yök. Ihan asiallisen näköinen tyyppi, alkaa jutella ihan mukavia, perus smalltalkia, ja täysin yllättäen toteaa, että ”Hei,  sulla kun on noi tissit, niin mikäs sun kuppikoko on?”

Joo. Kiitos. Hyvästi. Siihen loppui sen lieron taival.

Eli ei mitään uutta miesrintamalla. Jatkakaamme.

R.

Tähän asti olen päätynyt seurustelemaan vain äitiä kaipaavien pahojen poikien ja ruusuttomien renttujen kanssa, vieläpä varsin Napoleon-kompleksisten sellaisten kanssa, vaikka todellinen miesmakuni on varsin toisenlainen. 

Mulle kelpaisi vallan mainiosti sellainen iskävatsainen entinen naapurinpoika tai raamikas metsuriseksuaali, jonka seurassa saisin rauhassa olla se taskukokoinen prinsessainen naapurintyttö joka oikeasti olen. Eikä mua haittaisi, jos sen iskävatsaisen metsuriseksuaalin mukana tulisi vaikka pari viikonloppu-kuolapetteriäkin (kaikella rakkaudella, kummipoikanikin on juuri parhaassa kuolapetteri-iässä) <3.

Naapurinpoika-ominaisuus olisi myös mukava, se tunne, että ollaan tunnettu suunnilleen ikuisuus, eikä kummallakaan ole tarvetta esittää toiselle jotain mitä ei ole. Tähän aiemmat suhteeni ovat melkolailla kaatuneet. Siihen, että mies on esittänyt ensimmäisen vuoden ajan unelmien prinssiä, vaikka tosiasiassa rupikonnallakin olisi oikeus loukkaantua vertailusta. 

Myönnän, että mulla on aika korkeat standardit näin Suomen oloissa, mutta kieltäydyn uskomasta, etteikö sellaista miestä ole olemassakaan.

Oikeastaan rima on korkealla, mutta lista on lyhyt:

1. Ei alkoholisteja. Ei nistejä. (Obvious.)

2. Ei pettäjiä. Ei liian mustasukkaisia. En ole itse sen enempää pettäjä kuin mustasukkainenkaan, mutta selän takana peuhaaminen on syvältä. Been there, not nice, guys. 

3. Ei liian hyvännäköisiä (todennäköisesti täynnä itseään).

4. Ei äitikompleksia, kiitos. (En etsi lasta vaan miestä, joten olisi kiva jos mies etsisi itselleen naista, ei äitiä.)

5. Olisi kiva jos mies olisi edes vähän mua kookkaampi kaikin puolin (nimimerkillä Napoleon-kompleksiin kyllästynyt)

6. Kykenee elättämään itsensä ja osaa hoitaa raha-asiansa, eikä oleta muiden rahoittavan biletystään. (Tämänkin kokeneena.)

Jep. Siinä se oli.

Se naapurinpoikamaisuus on tietysti tärkeää.Ja sitten tietysti huumorintaju, huolehtivaisuus, huomaavaisuus. Tietynlainen Äijämäisyys aina plussaa. 

R.