Tänäkään kesänä tuskin tulen lukemaan koko Milan Kunderan tuotantoa, niinkuin tapanani oli vielä muutama vuosi sitten, yhä uudestaan ja uudestaan. En tiedä, mikä Kunderan kielestä tekee omaan makuuni niin kesäisen, mutta kesä on aina ollut Kundera-aikaa. Kirjastokäynnitkin ovat nykyään useammin lastenosastolla kököttelyä, lukemattomien tarinoiden ääneen lukemista ja hajamielistä lehtien selailua. Hyvä että ehtii pikalainahyllystä uudet ruotsalaiset dekkarit tarkistamaan. 

Mutta voi onnea, mitä tajusinkaan kun jälleen uusin muutamien, jo ikuisuuksia hilloamieni lehtien lainaa: voin lainata ne ruotsalaiset dekkarit e-kirjoina! 

Siis kyllähän minä olen e-opuksia lainannut jo muinaisina opiskeluaikoinani, joskus vuonna 2005, jolloin kurssikirjoista oli pulaa ja e-julkaisut toivat odotetun avun hänelle, joka ei tenttikirjaa ajoissa ymmärtänyt lainata. 

Ja mikä hassuinta, tajusin e-kirjahyllyäni tarkastellessani, että olinhan jo edelliskeväänä käyttänyt Helmetin e-kirjastoa, kandia kirjoittaessani. Mikä sai e-kirjaston automaattisesti suosittelemaan minulle eksklusiivisesti laadullista tutkimusta käsitteleviä opuksia. Pois ne minusta!

Mutta että sieltä sai koko Erik Axl Sundin Varistyttötrilogian! Viihdettä! Ihan noin vain, klikkailemalla kliketikliks! Ooooo…. Nykyaika. 

Tunnen itseni Charlie Chapliniksi ajan rattaissa. (Etenkin kun e-kirjaston suositukset vaihtuivat tämän jälkeen ruotsalaisiksi dekkareiksi)