24/7

Mistäköhän marketista olisi mahdollista hakea lisää tunteja vuorokauteen? Entä koskakohan lähisiwasta alkaa saada uusia aivoja kätevästi vanhojen tilalle? Kuka lyhentäisi välillä niin auttamattoman pitkät piuhat? 

Aika vaan tuntuu valuvan johonkin. Päivässä voi hyvin ehtiä viemään tyllerön päivähoitoon, sännätä itse yliopistolle, käydä kaupassa, hakea lapsonen, käydä töissä ja illalla roikkua netissä. Missä välissä syödään  (syödään suklaapötkylä ja juodaan kuppi kahvia ja podetaan auttamattoman huonoa omaatuntoa), tiskataan (siinä samalla kun harjataan omat hampaat, voi nakella tiskejä koneeseen), varmistetaan että puoliso on tajunnut, että huomenna on hänen vuoronsa hakea lapsi (kaikki perheen menot exceltaulukoidaan ja lopuksi lähetetään tekstiviesti), ja nukutaan (muutama tunti, kun on ensin kirjoitellut tänne ja sen jälkeen valvonut yli unien ja surffannut kaikki mahdollisimman tarpeettomat sivustot halki)?

Yo:lla on väliviikko, joten nyt pitäisi tehdä kaikki ne hommat, jotka olisi pitänyt tehdä joskus aiemmin, niin että sitten voi hyvillä mielin todeta, että ite tein. Olen koko päivän piirtänyt, kirjoittanut, analysoinut, reflektoinut, copypastennut ja tuntuu, että hommia kasautuu vaan koko ajan lisää. Rästityöhommat meni jotenkin siinä sivussa. Jossain vaiheessa huomasin, että hengittäminenkin on ilmeisesti toisarvoista. Huh.

Noh. Nythän tässä istutaan ja ihmetellään, että mitäs nyt? Vauhdilla eteenpäin koohottamisen huono puoli on se, että kun vihdoin onnistuu hetken istumaan hiljaa alas, ei jostain syystä tajua tehdä enää yhtään mitään muuta kuin tuijottaa nettiä/telkkaria, vaikka ihan tutkitusti ne eivät rauhoita aivoja lainkaan niin tehokkaasti (!?! rauhoittua tehokkaasti, joo-o) kuin vaikka esimerkiksi neulominen. 

No niin, tästä se alkaa. Kun se on sanottu, se on jo puoliksi tehty. Nyt keitän teetä ja neulon tuon toisen lapasen valmiiksi. Rennosti.

Carpe diem.