Lainakenkuleissa

Haa, Lily toimii jo melkein hyvin, lapsi on päiväunilla ja äidillä jälleen insipraatiota. J. Karjalaista siteeratakseni, on kaikki niinkuin ennenkin!

Kiitos ja anteeksi Sanumaria. Olen jo pitkään himoinnut kirjoittaa postausta tästä vinkkelistä. Sanakirjan teon jätän sinulle. Kieli poskeen ja menoksi!

Aamulla aurinko paistoi ihanasti ja oma suloinen rakkauspakkauksemme antoi meidän nukkua tavallista pidempään. Unelmanpehmeiksi kuluneiden marimekkolakanoiden välistä pystyyn kömmittyäni vietimme rentoa aamua, kullanmurulle ei maistunut kuin voi leivänpäältä nuoltuna ja itselleni keitin ihanan latten termariin puistoon mukaan otettavaksi. On niin leppoisaa nauttia aamukahvi siinä hiekkalaatikon laidalla rennosti muiden äitylien kanssa jutustellen.

Aamun mukavan kahvinkeittosession jälkeen vedin siis honeynutloopsilleni söpöstelytossukat ja jalkaan ja itselleni viime kesänä Tukholmasta kotiuttamat ihanuusballeriinani. Aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin täydellinen puistoiluun. Tytteli nautti säästä ja juoksenteli sinne tänne riemusta kiljahdellen ja tämä äityli taas nautti kahvistaan auringossa paistatellen.

Jotenkin mussukka oli ilmeisesti onnistunut kuitenkin puraisemaan ärrinmurrinkeksiä puistoillessamme, koska maitokaupasta ostosten kotiuttaminen oli tänään normaalia astetta haasteellisempaa. 

Lounaaksi tein ihanaisen Gullichsenin ihanan raikasta avocadopastaa, joka on typyn suosikkia. Nyt kun rakkauspakkaus on päiväunilla, on äidillä vähän omaa aikaa bloggailla, juoda kahvia ja selailla vaikkaa nättimysmekkoleita ja -teeppareita netissä. 

Satiiri on vaikea tyylilaji, huono huumori on onneksi helpompi.