Aikaisemmista poikkeava kaupunkiloma (lapsen kanssa reissussa, osa II)

 

Tätä opusta emme sitten kuitenkaan lopulta ostaneet.

Laskeutumisraivarista selvittyämme ja varmistettuamme että lapsen kärryissä kaikki osat ovat ehjiä ja tallella, päätimme ottaa taksin. Hetken aikaa sekaisella Tegelin kentän ”sisärenkaalla” horjuttuamme ystävälliset taksiasemaoppaat (!?) järjestivät meidät kyytiin, vieläpä sellaiseen, jossa oli turvaistuin, ja niin matka kohti vuokra-asuntoamme alkoi. Tässä kohtaa en voi olla hehkuttamatta Airbnb:tä, josta asunnon vuokraaminen oli helppoa ja lopputulos toivotunlainen. 

Perillä meitä vastassa oli ihanainen Anna poikaystävänsä kanssa, jotka molemmat auttoivat tavaramme taksista viihtyisään pikku asuntoon Prenzlauer Bergissä. Asunto vastasi kuvausta aivan pilkuntarkasti, ja Anna oli printannut meille valmiiksi muutamia karttoja alueelta, ja merkinnyt niihin kaupoja, ravintoloita jne. Asunto oli todella mukava ja kotoisa ja mikä tärkeintä, siellä oli jääkaappi, ei suinkaan meidän oluita, vaan pikkuihmisen maitoa varten (no oli meillä siellä jääkaapissa sittemmin myös sekä olutta, siideriä että sektiäkin).

Vuokrasimme asunnon etenkin siksi, että meillä olisi keittiö käytettävissä. Ei niinkään siitä syystä, että olisimme itse joka päivä kokkailleet, vaan lähinnä siitä, että lapsen ruokkiminen olisi niin helpompaa. Berliinissä ulkona syöminen on kuitenkin hyvin edullista, ja monissa ravintoloissa sai n. 3,50€ hintaan lapselle, ei suinkaan niitä ikuisia ranskiksia, vaan melkein minkä tahansa annoksen listalta lasten kokoon sovitettuna. Tylleröisen ensimmäinen päivällinen olikin lähi-Thain kanaa keltaisessa curryssä (hyvin maistui). Mukavaa oli myös se, että monissa paikoissa lapsen annoksen syömättä jääneen osan sai mukaansa, joten siitä sai kehitettyä sitten seuraavana päivänä lapselle lounaan.

Meille kehittyi oma lomainen päivärytmi. Kun ennenmuinoin syöksyimme hotellin aamiaiselta suoraan jonnekin museoon/mielenkiintoiseen paikkaan, nyt kaikessa rauhassa söimme aamiaisen, pakkasimme pienet eväät lapselle ja lähdimme puistoon/bussiajelulle/jonnekin, missä tylleröinen saattoi kävellä. 

Ainakin äidin mielestä aivan käsittämättömän hauskannäköisiä kiikkuhärveleitä.

Lapsestamme paljastui melko sitkeä taapertaja, joten turvavaljailla varustettu reppu osoittautui korvaamattomaksi hankinnaksi. Tyttönen nökötti seisaaltaan millon täydessä bussissa, milloin raitiovaunussa ja halusi kävellä häkellyttävän pitkiä matkoja. Manducakin oli mukana, mutta sen käyttö osoittautui juurikin niin hermostuttavaksi, että jossain vaiheessa kirosin myyväni sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Tarinan opetus: jos lapsi ei ole tykännyt aikaisemmin riippua Manducassa, se tuskin tulee ihastumaan siihen yhtäkkiä reissussakaan.

Kahvilla sillä aikaa, kun isi selasi vinyylejä.

Loma lapsen ehdoilla ei tarkoita sitä että lapsi sanelee jokaisen kadunkulman, josta käännytään, vaan sitä, että mennään niin että kyyneleitä valuu mahdollisimman vähän jos ollenkaan, nälkä ei kaiherra pienimmänkään matkailijan vatsaa ja että päiväunet saa vedellä rauhassa. Me olemme siitä onnellisia, että lapsi nukahtaa kärryihin kun on tarpeeksi valvonut, syönyt ja saanut tarpeeksi juodakseen. Ja sen jälkeen meillä oli usein ruhtinaalliset pari-kolmekin tuntia aikaa, jonka useinmiten kulutimme rauhassa lounastamiseen. Berliinissä lounasaika jatkuu usen neljään saakka, joten rauhallinen vanhempien lataustauko onnistui kätevästi, vaikka nappulan päiväunille taipuminen olisi vähän venähtänytkin.

Flammkuchenia Mauerparkin kirppiksellä.

Pieni lapsi on siitä mukava matkakumppani, että koska hänelle kaikki on uutta ja ihmeellistä, mitään sen kummempia viihdykkeitä ei kaivattu. Uudet puistot ja etenkin suihkulähteet, korkeat rakennukset ja kaksikerroksiset bussit sekä KaDeWe:n leluosasto ilahduttivat ja ihmetyttivät pientä kosmopoliittia. (Ja sieltä leluosastolta ihan kaikkea mitä lapsi, tai siis äiti haluaa, ei kuitenkaan tarvitse ostaa.)

Monenlaista paperitilpehööriä Mauerparkissa. Valas lähti mukaan.

Emme nyt testanneet lapsen viihtyvyyttä museoissa muuta kuin Charlottenburgin linnan puistossa sijaitsevassa pienessä posliinimuseossa, joka ei ollut hänestä järin kiinnostava. Harkitsimme Ishtar-portin moikkaamista, mutta sen sijaan kävimmekin sytyttämässä kynttilän Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirchessä. Suurin sijoitus lapsen viihdytykseen oli käynti Berlin Zoossa. 

Jättisaippuakuplien puhallutusta Hackesche Marktilla.

Meillä ei ollut mitään tarkkoja lomasuunnitelmia. Oli mukavaa viihtyä ulkona, antaa lapsen tallustella omaa vauhtiaan kun ei ollut kiirettä minnekään ja lopulta saada itse syödä rauhassa. Ravintoloissa ja kahviloissa suhtauduttiin lapseen erityisen asiallisesti, mikä ilahdutti meitä vanhempia. Meno leikkipuistoissa oli rentoa ja miellyttävän rauhallista. 

Luulen, että jos tylleröinen vaan muistaisi listata, olisivat hänen suosikkinsa Berliinissä olleet:

• Volkspark Friedrichshain 
• Berliinin eläintarha (kävimme vain lännenpuoleisessa)
• Wasserturmin ja Kollwitzplatzin leikkipuistot
• Altes museumin edusta ja etenkin sen suihkulähde
• Neptunbrunnen
• Galleria Kaufhofin leluosaston puhuva nalle
• Kaksikerroksisen bussin toinen kerros
• Mikä tahansa kulkuväline ”meidän vuoro!!!”
• Joutsenten ruokkiminen ja piknik Charlottenburgin linnan puistossa
• Lähikaupan herkkupisteen oliivit​

Volkspark Friedrichshainin hauska hellepäivän viilentäjä.