Rakas anonyymi huutelija

Jaahas. Se on sitten elokuu, koulut ja päiväkodit alkaneet ja kasvualusta pienet-lapset-kotona-vai-päikyssä -väittelylle kynnetty, lannoitettu ja valmiina ottamaan kylväjät vastaan.

Piti kirjoittaa omakohtaisista kokemuksista työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisestä, mutta sitten eksyin Lähiömutsin blogiin, jossa taisteluhaudoista taas ammuttiin ja kovaa. 

Anonyymi keskustelu somessa mahdollistaa kaikenlaisten mielipiteiden ja ja niiden irvikuvien esittämisen, ja keskusteluissa se sallittakoot, vaikka tylsäähän se on, jos aiheesta oikeasti haluaisi jotain irti, ja joku apina vaan trollaa trollauksen ilosta. Mutta blogien kommentoinnissa olen aina ihmetellyt, miksi pitää mennä huutelemaan (anonyyminä) blogiin, jonka sisällöstä on kovastikin eri mieltä. Itse kun ajattelen, että jos jonkun blogi ei nappaa, niin ei ole oma asiani mennä sitä sinne toistuvasti ilkeillä kommenteilla ilmoittelemaan. Sitä voi päiväänsä pilata muillakin tavoilla, kuin tuijottamalla koneelta sivua, josta ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. 

Joten tässä nyt sen enempää taustoittamatta Lähiömutsin blogitekstiä, (jokainen voi sen tuosta linkistä käydä lukemassa, mutta olkaa ystävällisiä, älkää jättäkö sinne anonyymejä kommentteja) joka mielestäni oli oikein asiallinen ja pohdiskeli samoja juttuja samasta näkökulmasta kuin itsekin asioita ajattelen, haluan tähän nyt kommentoida sinulle, Anonyymi, samalla kun toivon että Lähiömutsilla ja Minimellä on päikyn aloitus sujunut mitä parhaimmin:

 

Sinä anonyymi, joka seikkailet somessa/

antaisitko meidän muiden olla rauhassa/

etkä viitsisi marista/

kommenttiboxeissa tai muutenkaan

 

Ja anna meidän tämä päivä blogata rauhassa,

ja meuhkata omilla tonteillamme

niinkuin mekin sinun meuhkata antaisimme, 

jos sinulla blogi olisi.

 

Joten tee meille palvelus ja päästä meidät pahasta/

sillä sinulla on mahdollisuus, voima ja internetin ihmeellinen maailma/

jossa voit hyvin valita/

kenen tekstejä luet.

Jookos?