Kiirettä, väsymystä ja vanha k*kka
Ja näinhän siinä sitten käy, että kun isoveli ei käske kirjoittaa omista vaatteista, niin se vähäkin, mikä päässä liikkuu, jyräytyy arjen jalkoihin. Asukuvaviikko valitettavasti päättyi pyykkikoriin, keskiviikkona tajusin, että jätin kahden viimeisen päivän romppeet kuvaamatta ja että ne ovat nyt somassa mytyssä pyykkiin menossa. No, ensi kerralla sitten täyden kympin suoritus.
Tässä välissä haluaisin kysyä, oliko ne vaatteet jonkun mielestä katseltavia? Koska itselläni on melko kaksijakoiset tunnelmat vaatekuvien suhteen. Toisaalta, oli aika helppo postata, kun oli ne vaatteet. Toisaalta koin ne turhuuden huipentumaksi. Kolikon kaksi puolta jne.
Maanantai ja tiistai olivat niin vauhdikkaita päiviä, että olin menossa aamusta iltaan. Keskiviikkonakin olin vielä illalla töissä, enkä enää iltamyöhällä jaksanut muuta kuin lueskella muiden tuotoksia. Eilen yritin hirvittävästi tehdä tätä postausta, mutta sitten elämä tapahtui, siihen liittyy mm. v*ttuileva venttiili ja liian myöhäinen kauppareissu, joten eilisen illan omistin kaavojen kaivelulle, tarkoituksena on tehdä match-match -takit itselleni ja tylleröiselle. Saa nähdä kuinka siinä käy.
Mutta eilinen oli siis hieman erikoinen päivä, sen sijaan että olisimme kökkineet yo:lla, olimmekin Tuomarinkylän kartanomuseossa tutustumassa eri aikakausien sisustustyyleihin Tyylikästä-näyttelyssä. Näyttelyä pääsevät kaikki kynnelle kykenevät ihailemaan ilmaiseksi näillä näkymin vielä 16.11. saakka, jonka jälkeen Helsingin kaupunki sulkee kartanon ovet.
Koska näyttelystä pitää tuottaa vielä luentopäiväkirjaankin asiaa, näpsin kuvia sen minkä ehdin:
Näin varsinaissuomalaiseen silmään tämä ei järin kartanomaiselta vaikuttanut, mutta historian valossa kylläkin.
Yksityiskohtia eri interiööreistä. Oma suosikkini on tuo käsin kirjottu jugend-liina.
Joka bloggaajan unelma: ainakin ziljaardi peiliä, joista itsensä ikuistaa.
Lisää yksityiskohtia: Tuoleja empire- ja biedermeierkalusteista, hauska yksituiskohta tuo biedermeier-lepolasse. Se on siis selkänojan kallistusmekanismi, ei sahanterä tuossa tuolin kuljessä. Oikealla ylhäällä kertaustyylihuoneen kattokruunu ja alhaalla vasemmalla ristipistotyyny biedermeier-sohvalla.
Ylhäällä vasemmalla jugend-huoneesta Louis Sparren suunnittelema kirjoituspöytä. Oikealla kehystetty muotikuva. Alhaalla kuvia funkisajan tyyliin sisustetusta huoneesta.
Historialliset interiöörit ovat mielenkiintoisia ajankuvia menneestä maailmasta, ja niin kovin päinvastaisia nykyiselle valkoisen kuution sisutustrendille. Sisustukset kertovat ajasta muutakin kuin vain sen, millaisilla tuoleilla ennenaikaan istuttiin. Ja harvalla oli muutama sata vuotta sitten varaa kalustaa yhtään enempää kuin tupa ja pirtti. Esineen valmistuksen historia ja tavaroiden arvostus historian saatossa liittyy myös kuluttamisen historiaan. Ja itse olen yksinomaan iloinen, etteivät kuivakukka-asetelmat ole sosiaalisen aseman mittari enää nykymaailmassa.
Suosittelen käymään nyt kun vielä ehtii. Paikka on kaunis, vaikka vettä tulisi kaatamalla, niinkuin eilen. Ja noista interiööreistä voi inspiroitua vaikka mihin!
Ai niin, ja se vanha p*ska. Joo. Tiedättekö, kun joskus aamulla tulee vaan kiire. Kiire nakata lapsi tarhaan, kiire lapata sille puurot suuhun, käyttää potalla ja vetää vaatteet päälle. Niin, siis potalla. Sujuu hienosti ja tuotosta pitää tietenkin kehua hehkuttaa siinä samassa hötäkässä kun kiskoo itselleen vielä takkia päälleen.
Yllättäen sitten jäi siinä tuoksinassa se potta tyhjentämättä. Koska olin eilen ensimmäisenä kotona, ”myyrä” tervehti minua iloisesti potanpohjalta puoli päivää myöhemmin.
Tätä ei ehkä kukaan olisi halunnut tietää, mutta jaoinpa sen nyt tässä kuitenkin. Ettäs tiedätte, että näinkin voi käydä.