Vähän niinkuin ihan oikea bloggari

Me ollaan tänään tylleröisen kanssa vietetty vähän niinkuin ihan oikeaa blogipäivää.

Meillä on mm. ollut keittiön pöydällä leikkokukkia ja niistä on napattu asiaankuuluva kuva:

Onnittelin itseäni eilen elossa selvitystä työ/opiskelu/sairastusviikosta. Viis siitä, että keittiön pöytä on muuten kuin hävityksen kauhistus.

Käytiin hakemassa äidille koulutarvikkeita ja samalla juttelemassa mahdollisista (yhteis)työkuvioista.

Tämä on maksamaton mainos, mutta hei kaikki käsillätekijät Helsingin seutuvilla! Nyt äkkiä hakemaan Vector Factorysta ihania puuvillakankaita ja trikoita, kun vielä ovat 10/metri. Toistan itseäni, mutta sanon sen kangasfriikkinä kuitenkin: Liian ihania!

Näiden kuvioiden jälkeen kävimme tutustumassa Forumin yläkerran uuteen kärrykansan paratiisiin lastenvaate- ja ravintolakeskittymään, ja shoppasimme muutamat leggarit tylleröisen venähtäneisiin koipeliineihin.

Harmaat, curryn- ja petroolinväriset leggarit. Kolmet hintaan 14,95€. Lapseni on liian pieni 92-kokoon muuten paitsi koipien pituuden osalta, ja nämä Name It:n pökät on niitä harvoja, jotka ylhäällä pysyvät. Ne jotka ovat vanhemmat nähneet livenä tietävät, että tämä on luultavasti ainoa kerta lapsemme elämässä, kun hänen jalkojaan voidaan sanoa pitkiksi.

Meillä on ollut blogituttuja vieraina ja suklaamuffareita tarjolla. Tässä kohtaa tosin alkaa mennä blogipäivän vietto pieleen, koska en tajunnut ottaa kuvia blogikavereista. Meillä oli vissiin liian kiire juomaan kahvia. Kiitos vielä Iksu, ja onneksi ette pelästyneet sekasortoa heti ovelta!

Hätätilasuklaamuffinsit. Olisin halunnut jälleen sitruunaa, mutta kun kotoa ei löytynyt kuin taloussuklaata, niin piti tehdä näin.

Nyt taidan alkaa huipentaa blogipäivää suomentamalla Lacy Baktus-huivin neulontaohjetta. Josko sen saisi sitten vaikka ihan puikolle asti…