Kaikkea saa, kun vaan pyytää
Kyllä voi puhuminen olla suomalaiselle vaikeaa.
Eilen menin ratikalla yliopistolle. Siinä keskivaunussa, jossa kärryttelijöille ja pyörätuoli-ihmisille on varattu tilaa, oli yksi isi tytär kärryissä. Parin pysäkin päässä pari lukiolaista istahti myös samaan vaunuun. Hakaniemestä kyytiin hyppäsi (sanavalinta tässä nyt erinomaisen kohdallaan, mutta menköön, kun kerran tuli jo naputeltua) muutama vanhus ulkoiluttajineen, kaksi näistä ikäihmistä jo pyörätuoleissa. Isä kärryjen kanssa tekee tilaa, nuori polvi jatkaa löpinäänsä. Minä, joka varaan sitä yksinistujan paikkaa seuraavassa vaunussa, teen tilaa tälle iskäihmiselle. Mutta MIKÄ siinä oli, ettei kukaan pyytänyt tätä nuorisoa vähän siirtymään? Olisi selvitty vähän vähemmällä kolaamisella.
Ja nyt ei taas pidä ymmärtää väärin. Minä pidän nuorisosta. Ja olen aivan varma, että jos heillä ei olisi ollut niin mielenkiintoinen keskustelu kesken, he varmaan olisivat pompanneet pystyyn ja raivanneet tilaa sekä pyörätuoli- että kärrykansalaisille, koska niin mukavilta vaikuttivat. Kun sitä tilaa ei tarvitse pyytää ärisemällä, että nuoret voisivat nostaa takaliston penkistä ja painua sinne, mihin tervejalkaiset kuuluu, vaan sitä voi ihan ystävällisesti aloittaa vaikka että anteeksi, kun tuolla peremmällä näyttää olevan tilaa, niin voisiko pyytää siirtymään sinne, kun nämä paikat ovat ne ainoat, joihin pääsee kärryillä/pyörätuoleilla jne…
Että on se niin vaikeaa. Itseäni ärsyttää oma suun avaamattonuus nyt niin paljon, että tekee mieli nyppiä ripset irti yksitellen. Koska kukas se minua kielsi kauniisti pyytämästä tekemään tilaa?
No sain sitten tänään sentään neuvolassa muotoiltua ääneen, että mites jos tyllerön synttärilahjaksi ei täräytettisikään kolmea, vaan ainoastaan kaksi rokotusta. Ja kuinkas kävikään, siinähän ei ollut mitään ongelmaa, päinvastoin, siitä oli kuulemma parempia kokemuksia kuin siitä koko kolmen setistä. Mahtavaa.
Että kyllä vaan kannattaa avata suunsa epävarmemmissakin tilanteissa. Pitää vaan pitää huolta, ettei se ensimmäinen sana ole perkele.
Ojennan käytöskukkasen.