Moka

Mitä tapahtuu kun itseään (ilmeisesti aivan suvereenisti) täydellisenä pitänyt ihminen mokaa?

No tätä:

Menin sitten aamulla noin vain raapaisemaan auton kylkeä tallinoveen. Aivan, ihan itse, ilman mitään sen järkevämpiä syitä, autotallin, josta olen varmaan tuhat kertaa ajanut ulos ihan ongelmitta, jossa on ihan riittävän iso oviaukko tunkea vaikka minkälaisella maasturilla ulos. Kyllä. 

Naarmutin sitten sen verran, että korjaamolle menee. Ja vähän aikaa kestää. Voi räkä, sanoisi lapsenikin.

Harmittaa ja nolottaa niin, että tekisi mieli irrottaa päänsä.

Vahingon satuttua ja heti töihin päästyäni soitin miehelle. Miehen kommentti oli:

– Hehee, no ei ihme että katkot varpaasikin.

Kiitos tästä.

Kiltti autokorjaamon setä sen jälkeen kun olin marttyrinomaisen kolkosti ennen vahinkojen kuvaamista todennut, että auto on hirveän likainen, mutta hei, onneksi raapaisin reilusti että kyllä muuten näkyy:

– Hei, näitä sattuu kuule kaikille enemmin tai myöhemmin.

Oma äiti:

– Jaaa, no tuo on tainnut joskus sattua kuule jollekin toisellekin.

Oma mies kun tulin äsken töistä kotiin:

– Et varmaan ikinä pääse tästä yli, käy vielä sytyttämässä kynttilä raapiutuneen kyljen muistolle.

Mutta kun tälle ei voi mitään. Ihan kuin tunkisi nuppineuloja kynsiensä alle. Olen oikeasti aika huono kuski, mutta tämä on ihka ensimmäinen kerta kun onnistun osumaan mihinkään.

Käykö kenellekään toiselle ikinä niin, että kun on tehnyt jonkun älyttömän mokan, että pelkää toistavansa sitä maailman tappiin saakka? Itselläni nimittäin on nyt juurikin sellainen olo, että jos vain lähestynkään mitä vaan ajoneuvoa ajoaikeissa, ne lysähtävät seinään, ajavat kanttiin, törmäävät kaikkeen elolliseen ja elottomaan ja että ainakaan siitä pannahisen autotallin ovesta en ainakaan enää ikinä pääse ehjin autoin ulos.

Onneksi tylleröinen huomisaamunta herättyään alkaa rallatella taas tätä:

http://www.youtube.com/watch?v=KVwdf-fespA

Täytyy nyt sitten varmaan vaan yrittää.