Jouluräjähdys ja kuinka sen tuhot korjataan
Tänään tuli melkein jouluräjähdys (ja ne jotka tuntevat minua yhtään paremmin, tietävät, että silloin helvetin lieskat käristelevät takalistoja).
En takuulla ole ainoa äiti- ihminen, joka vapaahetken saatua käyttää sen siivoamiseen. Koska meillä muistutti taas koti enemmän katastrofialuetta kuin kotia, alkoi verenpaine pikkuhiljaa nousta siihen malliiin, että päädyin pohtimaan, miten mieleestäni menin naimisiin ihan normaalin, sisäsiistiksi koulutetun heppusen kanssa, josta lapsen syntymän jälkeen on tullut sukkiaan viljelevä teini-ikäinen, jonka mielestä ainoa järjestystä kaipaava asia kotona on levyhylly.
No, koska riehumisesta ei useinkaan seuraa hirveästi mitään hyvää, ja koska sain pyhän lupauksen osallistua siivoukseen päätin vielä tehdä jotain. Vapaat hetket on pyhitetty sellaiselle tekemiselle, mistä tykkää. No, aloin miettiä, mikä on mieleistäni touhua. Ensimmäisenä mieleen tuli tietenkin Lilyssä roikkuminen ja kahvin juonti, mutta sitä on tullut harrastettua jo aika tavalla. No sitten tuli mieleen, että tykkään, kun jostain tulee valmista. Joten vasara kouraan ja menoksi.
Keittiön seinä on ollut lähinnä ”ripustetaan siihen kun muualle ei mahdu”-seinä, ja tämä ei siis koske ainoastaan kehyksiä. Joten kesällä Lundia-projektin yhteydessä aloin pikkuhiljaa täyttää keittiön seinää sellaisilla kuvilla, jotka ovat maanneet erinäisissä pusseissa ja laatikoissa ja herratiesmissä. Jossain välissä kehykset loppuivat kesken, ja piti tehdä toiviomatka Ikeaan. Ja sitten ne loppuivat taas kesken, ja taas ajettiin Ikeaan.
Nyt on seinällä kaikki kehykset, mitä tänään taloudesta löysin. Ja nyt alkaa näyttää valmiilta.
Hovihankkijamme TOKYOn joulumyyjäisistä saa kivaa seinäntäytettä.
Mm. muinaisia muumeja ja Polkka Jamin kortteja
Printtien lisäksi myös grafiikkaa ja muuta taidetta.
Nyt on seinä täynnä. Saavutin myös henkisen helpotuksen!