Tuikitavallinen sunnuntai 5/1/13
Tänä aamuna yökin maitokahvini keittiön lavuaariin.
En todellakaan ole raskaana, ja sitä on turha edes spekuloida, ellei kovastikin usko puolukan ja pyhän hengen voimaan. Ehei, menin sitten lukaisemaan Hesarista tämän tyttöjen ympärileikkauksesta Keniassa kertovan, Meeri Koutaniemen melkoisen, noh, sanotaanko ”tunnelmallisilla” kuvilla höystetyn artikkelin.
Olin luonnollisesti pohjustanut hermojani lukaisemalla ensin samaisesta lehdestä lestadiolaisten pedofiilisekoiluista, joten maha oli jo aika herkillä. Hieno lehti, tuo tämän sunnuntain Hesari. Sääli, että tykkään lukea lehteä samalla kun syön aamiaista. Kaikesta kamaluudestaan huolimatta suosittelen. Meeri Koutaniemi on hieno valokuvaaja, jonka kuvat tuovat erinomaisesti esiin aiheen karmeuden.
Alkoi pyörryttää ja menin sänkyyn huilimaan. Tylleröinen tuli marssimaan selän päälle. Lapsonen on juuri nyt aivan ihanteellinen marssimaan lapaluiden välissä, tuntui kerrassaan mainiolta. Tästä virkistäytyneenä kuntouduimme peräti puistoon saakka juuri kun taivaalla vilahti se päivän ainoa kaistale sinistä taivasta.
Meillä on näet projekti. Lapsen unirytmi on tässä loman melskeessä heittänyt melkoista häränpyllyä, ja vakaa aikomuksemme on huomisaamunakin herätä kellon soidessa kahdeksalta, syödä (ilman Hesaria) ja mennä ulos, jotta päiväunet saadaan siirrettyä lähemmäs keskipäivää ja yöunet lähemmäs iltaa kuin keskiyötä. Ongelman tuottaa vain se, että MINÄ en tänä aamuna herännyt kellonsoittoon.
Lapsosen nukkuessa päiväuniaan kävin kaupungilla katsastamassa haalaritarjontaa vain todetakseni, että tavara on luultavasti nyt loppumassa maailmasta lopullisesti, eikä mitään saa enää koskaan lisää. Tai ainakin siltä Helsingin keskustassa ostovimmassa riehuvat turistit ainakin vaikuttivat. Tästä havainnosta hämmentyneenä päätin unohtaa haalarin ja tarkastaa Akateemisen Kirjakaupan alennusmyynnin.
En ole käynyt Akateemisessa sen jälkeen kun se nimeltämainitsematon esanssikahveja myyvä ketju on sinne rantautunut. Alakerrassa imelää hajua ei päässyt pakoon minnekään, onneksi toisessa kerroksessa käry ei ollut enää niin voimakas.
”Mokomakin autenttisuussnobbailija” te puhisette. Puolustaudun. Kirjakaupat ovat erilaisia kuin muut kaupat. Kirjakaupoissa ei kuulu haista triplemoccachinolta karamellifrappuchinoesanssilla.
Mässytettyämme kotona nyhtöpossuburgereita lähdimme katselemaan Lux Helsingin valotaideteoksia. Ajatuksena oli tietenkin väsyttää kersnaakkelia niin, että iltaunille pääsisi ennen yhtätoista, mutta kello näyttää olevan 25 vaille puolen yön ja tuollahan tuo kuuluu loiloittelevan jotain edelleen.
Corazón Tuomiokirkolla.
Lyhtypuiston yksi kuvatuimmista lyhdyistä Hesperianpuistossa.
Teokset olivat hienoja. Näimme Senaatintorin Corazónin ja Uuden ylioppilastalon Urban flipperin. Kävelimme kotiin Töölönlahden rantaa Lyhtypuiston halki.
Aivan tavallinen sunnuntai.