Onnellista isänpäivää

Viime vuonna tähän aikaa hajamielinen oli ollut melko tasan  viikon verran isi, minä olin onnistunut leipomaan tuoreelle isille hänelle kovasti mieleistä toscakakkua, aamukahvit juotiin rauhallisesti sängyssä ja minä olin isänpäivän kunniaksi ensimmäistä kertaa yksin poissa kotoa pidempään kuin puoli tuntia.

Viime vuonna jännitettiin, että päästäisiinkö kirjamessuille käymään, kun laskettu aika oli kaksi päivää niitä ennen. Päästiin, ihan helposti, siis sen puolesta, että en ollut vielä poksahtanut. Muuten oli vähän raskaahko olo. Sitten jännitin, olisiko tylleröinen (jonka sukupuolesta ei ollut vielä silloin täyttä selvyyttä) syntynyt, jotta äiti pääsisi käymään kädentaitomessuille. No pääsi, vaikka ikävä oli niin kova, että pystyin olemaan poissa kokonaista puolitoista tuntia. 

Viikon verran kotonaoloa siis huipentui isänpäivään, jonka kunniaksi äiti siis kävi ensimmäistä kertaa ulkona pidemmällä kuin lähikorttelin ympäri kävelemässä. 

Tänä vuonna isi sai ensimmäisen tylleröisen käden kuvalla varustetun isänpäiväkortin, äiti haki kakun leipomosta ja kahvia ei voinut ajatellakaan juovansa sängyssä, koska yksi pieni tyttönen pyöri jokatapauksessa koko ajan kahvikuppien lähettyvillä vaatimassa maitovaahtoviiksiä itselleen. Ja sitten mentiin kaikki yhdessä messukeskukseen ihmettelemään lampaita, aaseja, lehmiä, poneja ja mitä muita eläimiä siellä olikaan. Jee, isi!

Tasan vuosi sitten.