Väsyttää, ärsyttää… Laadutonta whineä, olkaa hyvä
Ilmeisesti useammassakin lapsiperheessä kärvistellään nyt jos vaikka minkälaisen taudin ja basiliskon kourissa. No niin meilläkin. Paitsi että lapseen tehosivat antibiootit, isiin tehosivat antibiootit mutta äitiin ei tehoa mikään, tosin viina, terva ja sauna on vielä kokeilematta. Vaikka ei tämä tietenkään kuolemaksi ole, niinhän se tapaa olla, että aina kun ensin luulee ja sen jälkeen toivoo kuolevansa, niin tajuaa että ei, se olisi liian kivuton ratkaisu.
Syytän pakkasta. Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä meidän esivanhempiamme huijattiin rankasti silloin, kun ne tänne muuttivat. Tosin silloin taisi olla joku sellainen leudompi ajanjakso maailmanhistoriassa, keskiajalla sitten pikkujääkaudella varmaan otettiin luulot pois. Minua ei ole luotu elämään pakkasessa (enkä usko, että kovin montaa muutakaan ihmisyksilöä maailmassa).
En nauti lumesta. Tajuan sen joskus 2000-luvun alussa s-posteissa levinneen muka-newyorkilaisen lumisaagan (ensin oli ne ihanat hiutaleet, joita ihmetellä, lopussa valkoista p*skaa, jonka alta ei löydä autoaankaan) mutta en edes osaa samastua. Kun ensimmäinen lumihiutale leijailee mukaviattomasti maahan, näen sen ainoastaan ennusmerkkinä tulevasta tuhon ajasta.
Tuhon aikaan sisältyy pakkasen takia herkityneet hengityselimet, jotka keräävät tauteja taudin perään niin, että viimeiset räät niistetään joskus juhannuksen tietämillä. Ja juhannuksenakin on yleensä niin kylmä, että siinä saa vielä yhden kesäflunssan. Tuhon ajassa pukeutuminen on kaamea taistelua, koska villahousut alkavat kulua haaroista puhki kahden viikon päivittäisen käytön jälkeen. Olen nukkunut villapaita ja fleecehousut yöpukunani. Voin olla suikussa 20 minuuuttia lämmittelemässä ja liuottamassa räkää nenästäni. Viime viikon olen pysynyt pystyssä ainoastaan kiitos Paramax Forten 3kpl ja Buranan 1kpl /päivä. Kiitos.
Naamaa särkee, mutta ei, tämä ei ole poskiontelontulehdus. Joskus naamaa voi turvottaa kovastikin, sanoi lääkäri. Jep, näin sen ihan peilistä ja tunnen joka hetki. Kärsin pakkasmigreenistä. Mikä tietenkin lisää pään kipeyttä eksponentiaalisesti.
Tuijotan Forecan ennustetta, joka ei juuri anna toivoa. Tekisi mieli itkeä, mutta sen sijaan, taidanpa ottaa tuosta ukkelin paistamia salami-juustotäytteisiä croissantteja, ison kupin maitokahvia ja yhden parasetamolin.
Jotain hyvää tässäkin päivässä.
P.S. Ja eilisessä myös. Kiitos ihanat blogikollegat ja lukijat, you really made my day!