Vielä elossa
Bloggaajan palstanpitäjän paluu!
Nyykähdin kandin alle, nousin kuin Phoenix-lintu tuhkasta ja palautin vähän kandista paremman version, jonka puolesta jopa nyt kehtaa vähän taistella, kuosittelin parit vaatteet, naputtelin yhden tutkimusraportinkaltaisen, kävin töissä, menetin hermoni, loikkasin lapsen kanssa autoon ja pidin neljän päivän totaalisometauon.
Sitten olin tekemisissä elävien ihmisten kanssa, kävimme risteilyllä, nukuimme joka yö eri kyläpaikoissa, saunoin, nauroin, join viiniä ja nukuin makeasti. Tylleröisellä oli elämänsä seikkailu, seuraa, menoa ja meininkiä.
Aluksi oli risteilytunnelmaa.
Itse olen käynyt viimeksi risteilyllä (siis sellaisella turhanaikaisella reisulla ilman mahdollisuutta poistua laivasta) viimeksi Goomilla 2002. Muistaakseni en pidä laivalla kökkimisestä. No nyt tulee poikkeus joka vahvistaa ehkä säännön: Viking Grace!
Aivan loistavaa! En olisi ikinä uskonut, että samalla risteilyllä voi olla mukavaa sekä lapsella että aikuisella. Mutta näin siinä nyt pääsi käymään. Grace on tupakanhajuton, vailla klassista risteilytunnelmaa, kivasti sisustettu ja täynnä asiakaspalvelijoita. Nerokkaat leikkihuoneet (kyllä, kaksi kappaletta), jotka ovat täysin äänieristettyjä, mutta joiden tapahtumia voi näppärästi seurailla kahvikupposen äärellä yhden seinän ollessa kokonaan läpinäkyvä. Oman lisänsä viihtyvyyteen toi mummo, joka lapsen päiväuniaikaan nökötti hytissä äiti-ihmisen käydessä champagne-loungessa maistamassa lasillisen lehtiä lukien.
”Äiti, sehän on se pintetta luusususen linna!”
Laivan ehdottomia hyviä puolia olivat kauniin sisustuksen lisäksi ruuhkattomuus ja tilan tuntu. Vaikka ihmisiä ainakin varaustilanteen mukaan oli paljon, ei sitä oikein huomannut mistään. Joka paikkaan mahtui, aamiaisella mikään ei loppunut kesken. Ja tylleröinen sai laamia munavoit karjalanpiirakkansa päältä ikkunalaudalla istuen. Erinomainen järjestely.
Aamiaistunnelmissa. Äiti olisi välttämättä halunnut kuvata lastaan tuossa tuolissa. Lapsen kommentti oli siihen: ”Äiti minä en ole mikään leijona häkissä!”
Sisutukseen oli panostettu. Aika jännä.
Kun en mikään risteilyfani ole, en sen enempää tiedä tämän paatin varustelusta, mielikuva jostain markkinoinnista oli vaan se, että täällä olisi erilaista, ja että täällä dokailu pitäisi hoitaa ihan peräti ravintolassa. Ja systeemi vaikutti oikein toimivalta. Tosin pakko kyllä sanoa, että hyvin vaikeaa on ymmärtää, miksi pitäisi saada dokata hytissä? Jos kerran kotoaan on poistunut jne… Mutta mistäpä minä mitään tietäisinkään.
Ymmärtääkseni myös äänieristykseen oli myös kiinnitetty erityistä huomiota ja sen kyllä huomasi. Laivalla vallitsi joka paikassa miellyttävä hiljaisuus, enkä ole ikinä laivalla nukkunut niin hyvin kuin täällä. Ah, hiljaisuus!
Lasillinen Heidsieckiä rauhassa ja hiljaisuuden vallitessa.
Myös Tax Freen sisustukseen oli panostettu. Tässä Baileysin joku ihme lintu.
Tax freessäkin oli mukavasti tilaa, ja erikoismaininnan ansaistee shampanjahylly. Siis hylly, ei mikään hyllyn puolikas. Jos olisin jaksanut kantaa, olisin ottanut muutakin kuin perinteiset puolikkaat Laurent-Perrieriä.
Laivalta kaarsimme sukuloimaan lisää ja kavereita tapaamaan. Onni on ystävät, joilla on lapsia ja joilta voi tarpeen tullessa lainata vaikka kuravaatteita. Eikun korjaan. Onni on ystävät.
Laivalla ollessamme kevät olikin jo tullut.
Turku ♥