Vaatteet kerrankin kuin (peri)aatteet

Hupsista, meinasi mennä ohi koko Vaatevallankumouspäivä! 

Ei varmaan kenellekään ole jäänyt epäselväksi tämä Rana Plazan romahtamisen muistopäivä ja sen mukanaan tuoma tempaus kiinnittää huomio siihen, kuka on käyttämämme vaatteet tehnyt. Perimmäinen ajatus oli pukea luottovaate nurinpäin, jotta saumassa olevat merkit tuotteet alkuperästä olisivat näkyvillä.

No kuinkas sitten kävikään? Ja missä ovat valmistajan merkit?

Koska olin menossa kandin kielentarkastuksen palautteeseen, ei mieleen juolahtanutkaan, että vaate voisi tänään olla päällä nurinpäin ilman, että siitä epäiltäisi vähäunisen äidin pään sisäistä kuntoa. Joten tähän valokuvannappaushetkeen saakka olen tänään käyttänyt vaatetta ihan oikein päin, enkä nyt kuvaakaan varten viitsinyt alkaa kääntämään, kun edelleen ajattelin pitää tätä oikein päin.

Ja missäs ne laput sitten on? No, kai tämä työläinen voisi jollain toisella työläisellä omia tuotemerkkejä valmistuttaa. Mekon olen siis ommellut minä itse, Nosh Organicsin puuvillatrikoosta. Eli tiedän tasan tarkkaan, kuka tämän vaatteen on ommellut.

Ja niin on muuten myös tänään tylleröisen mekon kanssa, hänellä on päällään Hannan kankaan jo loppuun myydystä Kioskikisut-kankaasta niin ikään minun ompelema mekkonen. 

Joten tänään voimme huokaista helpotuksesta, mikäli katto ei putoa meidän päähämme. Näiden ompelija on saanut ompelun lomassa hengittää, syödä ja käydä vessassa.