Arjen holtittomuus

Arjen hallinta. Voiko sitä todella hallita?

Meillä ei ole mitään vinkkiä aiheeseen. Ei mitään. 

Taktiikkamme on pinnalla kelluminen. 

Kaupassa käy se kumpi ehtii, silloin kuin ehtii. Omat suosikkini ovat välillä Saarioisten äitien suosikkeja, vaikka meillä paljon ruokaa tehdään itse. Mitään listoja ei muuta ole, vaikka varmaan hyvä olisi olla. Mutta kas kun ne suunnitellut ruoat eivät tapaa aina niinä suunniteltuina päivinä maistua, eivät ainakaan kaikille. Itseäni vaivaa myös kevyehkö jääkaappiällötys, kylmän ruoan haju etoo niin, että välillä edellisen päivän ruokaa on jo todella tuskallista syödä. Tähän auttaisi ruokien maustaminen oikein kunnolla, mutta sitten on aina tuo pikkuinen, jolle kovin reippaasti maustetut ruoat eivät enää maistu. 

Koska itse olen poissa kolme iltaa viikossa, ei itselläni ole oikeastaan edes mitään kiinnostusta siihen, mitä nuo kaksi iltaruoaksi keksivät. Koskaan eivät ole nälkään kuolleet. 

Ja koska olen kolme iltaa viikossa pois kotoa, sekä tällä hetkellä taas myös päiväsajat, kotitöistä huolehtii se, kumpi ehtii, jaksaa tai viitsii. Koska itse en kolmena päivänä viikossa ehdi/jaksa, on taloustyöt siipan vastuulla. Koska häntä ei sotkut haittaa, eipä hän juuri viitsi siivota. Vaihtoehdoksi jää siis se hetki, jolloin molemmat/jompikumpi jaksaa. Aina ei jaksa, ei edes joka kerta. Priorisoimme usein myös yhteisen tekemisen, se aika on sitten usein juuri siitä siivouksesta pois. 

Lapsen vieminen ja tuominen päikkyyn/kotiin on ollut aina vähän kryptinen aihe, aikaisemmin meillä oli käytössä Excel-taulukko. Mutta nyt tilanteen äkillisen muutoksen ja omien toisaiseksi hiukan vaihtelevien työaikojen lukkoonlyömättömyys aiheuttaa sen, että elämme tällä hetkellä kevyehkössä aikatyhjiössä mitä tulemisiin ja menemisiin tulee. Aikataulujen vakiintumista odotellen. 

Opiskelut oli pakko heittää ketkeksi hyllylle. Niiden edistäminen tässä tilanteessa tuntuu melkoiselta mahdottomuudelta, kun tuntuu siltä, että vuorokaudessa sitä vaikka näkisi mieluummin lastansa kuin tekisi kouluhommia. Joten opiskelut jatkuvat sitten joskus jossain toisessa ajassa, ehkä jossain joustavammassa muodossa. 

Arki menee eteenpäin omalla painollaan, kevyessä jatkuvassa kaaoksessa. Vaatii jonkinlaista sietokyvyn venytystä, että sitä kestää. Mutta joskus se, ettei kaaosta edes yritä hallita, on helpompaa kuin epätoivoinen yritys, joka ei johda muuhun kuin turhautumiseen.