Vanitas

…vanitatum et omnia vanitas, eli turhuuksien turhuutta jne. Mutta voi miten mukavaa näpertelyä!

Jo aikaa sitten tilaamani koruntekotarvikkeet saapuivat juuri sopivasti perjantaina niin, että pyhänä on päässyt näpertelemään. 

Näperreltävää olisi kyllä ollut ihan kotinurkissakin, yhdet ”joululahjasukat” ovat vielä kärkikavennuksia vaille ja lapaset odottaa peukaloita. Ja voiko tätä nyt edes kutsua minkäänlaiseksi itse tekemiseksi? Kunhan vääntelee korupihdeillä pieniä metallisilmukoita auki ja kiinni ja pistää valmiita palasia perätysten? Mutta ehkä se salaisuus piileekin siinä helppoudessa ja nopeudessa, sekä siinä, että pitkään ja vauhdikkaasti neuloessa itselläni kädet kipeutuu kyllä enemmän kuin korumetallien vääntelemisessä. 

Ehkä juuri näillä tekeleillä alan lähipiiriäni ensi jouluna piinaamaan…

Kuvassa on kaksi kaulahelyä ja kahdet korvikset. Tausta taiteiltiin tylleröisen kanssa yhteisvoimin sekä sormiväreillä että väriliiduilla.