Että sellainen päivä, sisältää huonoa huumoria
Eilen aamulla ei vielä ollut tietokaan siitä myrskystä, joka vesilaseissa ja tuttipullossa hölskyi iltapäivällä.
Meidän oli määrä lähteä tuttavaperheen jälkikasvun synttäreitä viettämään. Oli oikein hienosti suunniteltu, että päiväunien jälkeen lähdetään ja sovittu saapumisaika jne.
Paitsi että niitä päiväunia ei ikinä nukuttu. Itse luonnollisesti kilahdin kuin nälkäinen karhu, kun mies ei laittanut lasta nukkumaan niinkuin MINÄ laitan. Rakentavasti aloitan siis riidan aiheesta mikset sinä tee niinkuin minä teen. Oikein. Lopulta ukkeli huomattautaa itselleen epätyypillisen kireällä sävyllä, että minun kannattaisi ehkä myös vetää henkeä välissä. Mitä muuten ei tule tapahtumaan, koska olen juuri tajunnut, että rähinäni ei auta mitään, se on itseasiassa aivan turhaa, sillä kun me kerran olemme ERI ihmiset, niin me teemme asioita eri tavalla. Ja koska lapsi ei ole väsynyt, on turhaa stressata sen nukkumisista. Ja kylläpä se totuuden vaivihkainen ilmestyminen tajuntaani saa vielä viimeiset kihinät pihalle.
No vartin kuluttua saan puristettua anteeksipyynnön ja pääsemme lähtemään. Luonnollisesti myöhässä, josta minun on pakko myös urputtaa vähän.
Matkalla olemme jo suhteellisen sopuisia ja meillä viriää oikein hedelmällinen keskustelu nykymusiikista, kun radio soittaa kappaleen bändiltä, jonka nimi sisältää puhelimeen lausuttavan tervehdyksen ja maamme pääkaupungin. Koska meidän keskustelumme ovat aina pelkkää sivistyksen helminauhaa, toteaa puolisoni musiikin intouttamana, että hänen puolestaan bändin nimi voi olla vaikka haloo p***yreikä.
Kaikkien odotusten vastaisesti meillä on huippukiva päivä, mahtavat juhlat, mukavaa aikuista seuraa ja kaikki lapsetkin viihtyvät hyvin. Kotiin palattuamme tylleröinen on niin poikki, että surffaamme simultaanikapasiteetin aallonharjalla ja yhdistämme iltakylvyn, puuronsyönnin ja hampaiden pesun (mikä on muuten hirveän näppärää: kun kaikki on jo märkää, ei puuron/hammastahnan valuminen rinnuksille haittaa yhtään).
Kun meillä on kerrankin kahdenkeskistä (laatu)aikaa, jatkamme musiikista virinnuttä keskusteluamme ja laajennamme sitä yli kaikkien rajojen, niinkuin vain aikuiset ihmiset osaavat. Keskustelumme lopputulemaksi saamme mm.
- menneiden aikojen suosikkilauluyhtye Ultra p***yreikä
- nuoruuteni lempipunkkia esittävä Apup***yreikä
- hevimusiikkia esittävä Iron p***yreikä
- progehenkinen sisarusduo The White p***yreikä
- jännittävä tieteiselokuva Robop***yreikä
- kaikkien aikojen musikaali Singin´in the p***yreikä
- 80-luvun tykki, hittielokuva Yksin p***yrei´iässä
ja niin edelleen.
Että laadukasta on huumori täällä. Kun huumori on tällä tasolla, ei harmita edes se että emme keksineet sitä Lykke Li:n sukupuuta. Lyken skoonelainen serkku Kicke Li, sokerileipuritäti Mante Li, Helsingissä asuva hulttiosukulainen, Hakaniemen torin seutuvilta bongattavissa oleva Hande Li, isovanhempansa Ukke Li ja Mumme Li, kalastava sisarensa Virve Li…
Että jos joku luuli, että täällä elämänviisauttaan jakaa joku elämää korkeammasta näkökulmasta pohdiskeleva älykkö, niin pieleen meni.