Korvatulehdus, kipu takalistossa ja kauppakassi
Paskaäitifiilikset rantautuivat tännekin viime yönä, kun raahauduttiin kotiin päivystyksestä. Lapsen molemmat korvat olivat tulehduksen vallassa. Enkä minä ollut tajunnut mitään! Mutta totuuden nimissä, jos joku näkisi tyllerön, ei kyllä hänkään tajuaisi. Sen verran kova vauhti oli nimittäin jo aamusta päällä, että oksat pois.
Olen käyttännyt lasta muutaman kerran lääkärissä, milloin räkäisyyden, milloin yskän takia, mutta kun aina aikaisemmin lopputulema on ollut, että minulla on harvinaisen terve räkäinen lapsi, en nytkään sitten osannut arvata muuta. Ja siellähän ne sitten olivat, kaksi täysin tukossa olevaa korvaa. No, nytpä sitten tiedän. Että ilman kuumetta, korvan raapimista yms. merkkejä, mitä pienten korvatulehduksen oireiksi luetellaan, voi ihan hyvin olla kipeä korvatulehdus.
Tämä surullinen episodi keskeytti omat murehdintani siitä, että jostain syystä eppariarpi, joka kyllä aina tasaisin väliajoin on muistuttanut olemassaolostaan, oli jälleen kiristellyt. Ehkä se on jokin varoittava enne?
No mikä sitten pelasti päivän, tai siis yön ja tässä seuraa maksamaton mainos: No Keittiökaveri! Mitä mainioin pääkaupunkiseudulla toimiva palvelu, joka kantaa ruokaostokset kotiisi. Olimme siis muutama viikko sitten todenneet, että helmikuusta tulee sen verran hektinen, että ainakin yhdellä viikolla KOKEILEMME, miten tällainen palvelu mahtaa toimia, ja se toimiii LOISTAVASTI! Ehdot, yms ruokalistat ja info löytyy Keittiökaverin nettisivuilta, mutta ihan jo se, että kassin toimitus ei ole mikään epämääräinen ”klo 15-21” vaan tekstarilla täsmennettu ”klo 18.15” on jo mielestäni aivan mahtavaa. Puhumattakaan siitä, että meidän kaikkiruokaiselle huushollille etenkin tämän viikon lista tarjoaa herkkuja ihan joka päivällä.
Tuo kolmen päivän kassi näyttää riittävän kahdelle ainakin neljäksi päiväksi. Hinnaltaan se on suhteellisen edullinen, me luultavasti päästäisiin melko samoihin summiin, kun käydään kaupassa, mutta me olemme (lue: etenkin puolisoni on) vähän tuhlureita ruokaostoksilla. (Päätimme perustaa taloustilin pidettyämme kolme kuukautta aika tarkkaa kirjanpitoa siitä, mihin tämän ruokakunnan tulot oikein häviää, joten meillä on aika hyvä kuva siitä kuinka paljon mm. talousostoksiin menee rahaa/kk ja kyllä, se on meillä suhteellisen paljon.)
Mistä olen myös ikikiitollinen Keittiökaverille on se, että ei tarvitse miettiä, mitä hyvää sitä laittaisi. En siis missään nimessä inhoa ruoanlaittoa, mutta inhoa sitä melko suppeaa arkiruokien listaa, jota päässäni kelailen uudestaan ja uudestaan. Nyt tuli kaivattua vaihtelua, ja koska reseptit tulivat ihan printattuna kassin mukana, ne jää nyt säästöön, ja epätoivon hetkellä kaivan ne esiin ja kokkaan niistä.
Koska eilen oli työilta, oli keittiö kuin pommin jäljiltä. Se ei kuitenkaan ollut Keittiökaverin vika, sillä jostain syystä puolisoni ei vaan osaa tehdä hyvilläkään ohjeilla ruokaa ilman että keittiö näyttäisi siltä kuin siellä olisi ollut kolme alle kymmenvuotiasta ei-niin-masteria chefiä. Mutta viis siitä, ruokaa saatiin ja hyvää oli!
Tämä kauppakassipalvelu on omassa elämässäni mainio esimerkki siitä, että rahalla ei voi ostaa onnea, mutta helpotusta arkeen kylläkin, joten suosittelen, jos kiirettä pukkaa tai arkiruokaideapankki ammottaa tyhjyyttään.