Ai mää vai?

Ennen perioditaukoa on meillä yliopistolla jos sun vaikka minkälaista arviointi- ja kuulustelutilaisuutta. Koska alani on mikä on, varsinaisia tenttejä ei meillä juurikaan pidetä. 

Saimme antaa tekemisistämme palautetta kaikille ryhmän jäsenille, toteutimme nk. vertaisarviointia. Se on hyvä ja aika mukavakin tapa saada sekä hyvää että rakentavaa palautetta.

Palautteen saamisessa yleensäkin elämässä saattaa yllättyä siitä, miten itse itsensä näkee, ja miten muut sinut näkevät. Palautetta saa paitsi opiskelujen puitteissa, myös ihan tavallisessa elämässä, itselleni mieleen ovat parhaitan jääneen mm:

• ”tiukat hampaat” -Lapsena hammaslääkärissä. Joo niin olivatkin, mutta siinä oli ihminen välissä
• ”Kaunis ja hyvä ompelemaan” -poikapuolisen luokkakaverin antamasta lappusessa. Meidät pakotettiin ysiluokalla kirjoittamaan toisistamme vain hyviä asioita paperilapuille ja sitten opettaja kokosi ne, tarkasti ja jakoi sitten.
• ”Ella = vastustaja” -Abivuoden kronikan luonnehdinta. Omasta mielestäni minulla oli vain mielipiteitä.
• ”sä olet niin helppo” -Parhaan kaverin tilanneanalyysi baari-illan ollessa lopuillaan ja minä taas jonkun hosulin kainalossa, yli kymmenen vuotta sitten. Ja kerrankin olen yhtä mieltä, olinhan minä.
• ”susta tulis hyvä esimies tai poliittikko, hei mä kyllä äänestäisin sua” -TE-toimiston ammatinvalintapsykologi. Mitä tähän enää lisäämään?
• ”Onks sulla liian pieni takki vai paleleeks sun tissit” -kasiluokan oppilas, kun neuletakistani oli vain ylin nappi kiinni. Repesin.
• ”sä oot muuten hyvän näkönen, mut oot sä nyt kiinteimmilläs mihin sä pystyt?” -joku nuorehko herra baarissa noin puoli vuosikymmentä sitten. Kiitos tästä.
• ”Sano sä, kun sulla ei ole mitään menetettävää” -entinen työkaveri eräässä palaverissa, jossa piti koittaa keskustella vähän aremmasta aiheesta esimiehen kanssa. Kiitos tästäkin. 

Joskus olisi mielenkiintoista nähdä itsensä muualtakin kuin peilistä.