Pohdin tässä taas äitiyttä ja lastenvaatteita
Tänään vaellellessani muutaman tunnin (=miehen&lapsen päiväunien ajan) keskustassa, äidyin pohtimaan lastenvaateostoksia vallan filosofiselta kantilta. Tähän innoitti erään vierailijan jonnekin tuonne aikaisempiin juttuihin kirjoittama kommentti siitä, että miksi se aina on äiti, joka lapselle vaatteet ostaa.
Elämme maailmassa, jossa meillä on mahdollisuus kuluttaa sen verran kuin taloudelliset puitteet myöden antavat. Kulutukseemme vaikuttavat tämän lisäksi myös arvomme ja asenteemme, kiinnostuksemme, elämäntapavalintamme jne. Joillekin vaatteiden ostaminen on välttämätön paha, joku toinen vaeltaa itse vanhassa tuulipuvussa, mutta lapset on päällystetty viimeisellä nanoteknologialla, jollekin lastenvaatteet ovat rakas harrastus, joku kierrättää ahkerasti, joku näkee kovan vaivan etsiessään kirpputoreilta juuri oikean kokeiset vaatteet juuri oikeaan aikaan. Yhtä kaikki, kukaan meistä tuskin kerii, kehrää, kutoo, ompelee ja päällystä sen jälkeen jollain kevlarilla oman kultapupusen talvihaalaria.
Niinkuin jossain olen aikaisemmin maininnut, minä en pysty lähtemään kaupungille mielessäni, että tänään minun on pakko ostaa jotakin. Tilanne ei koskaan voi olla niin paha, että jotain perustavanlaatuista puuttuisi, tai sitten kertakaikkiaan tulen vaan toimeen ilman (mikä on ihan varteenotettava vaihtoehto tässä tavarataivaassakasassa). Haluan punnita vaihtoehtoja, vertailla hintoja ja lopulta löytää sen oikean. Ja koska en ole ikinä tajunnut, miksi jotkut piilottelevat ostoksiaan miehiltään (kyllä, tuttavapiiriini kuuluu muutama näitäkin, muuten ihan täyspäisiä naisia) tai potevat shoppauskrapulaa(what?!), jätän mieluummin ostamatta kuin ostan jotain, mikä aiheuttaisi huonoa omaatuntoa. Ja tämä pätee myös vaatteisiin, joita lapselleni hankin.
No sitten niihin naisiin ja miksi juuri äidit ostavat lastensa vaatteet. On tietenkin käytännön syyt. Aina ei isä ole sillä tavalla läsnä, että ostaisi jälkikasvulleen vaatteita. Isä ei ehkä ole koskaan päättänyt edes omista vaatteistaan, vaan niistä on huolehtinut ensin äiti, sitten vaimo. Isä hankkii vaatteita, mutta ei raportoi siitä blogiinsa. Äiti on kotona, ja näinollen hänellä on myös enemmän aikaa kierrellä kaupoilla. Ja mitä muita ensisijaisia syitä maailmassa nyt voikaan olla.
Toiseksi pohdin kaikenlaisessa mielikuva- yms. metatasoilla liikkuvia ajatuksia. Nainen toteuttaa itseään ja omaa visuaalista näkemystään sekä hoivaviettiä hankkimalla jälkikasvulleen käytännölliset /nätit/edulliset /sikakalliit/ensi vuonna sopivat/jne vaatteet. Kauniista vaatteista saa esteettistä mielihyvää, edullinen ostos miellyttää tarkan markan kuluttajaa, kolmas vannoo tietyn merkin ja sen laatua edustavan mielikuvan nimeen. Ja näin voi tietenkin aivan vapaasti tehdä myös isä.
Alunperin lähdin keskustaan juuri siippani inspiroimana. Hän olisi varmaan itse lähtenyt, jos minä olisin halunnut jäädä kotiin nukkumaan, mutta kaipasin vähän tuulettumista, joten tänään näin. Miekkoseni nimittäin oli nähnyt sellaisen paidan, johon oli tykästynyt (ja kysymys on nyt ihan tavallisesta h&m:sta löytyvästä paidasta), ja nopean vaateinventaarin ja hinta/materiaalianalyysin jälkeen totesin, että kyllä yhden vaatteen hankkiminen tähän pursuvaan talouteen on kuitenkin mahdollista.
Mutta se ero, että mieheni olisi luultavasti vain hakenut paidan, ja ehkä ottanut toisenkin, minä tulin kaupungilta kotiin mukanani tylleröiselle paita, housut, toppahousut ensi talveksi ja hiirulaisilta näyttävät korvaläpät.
Olisi mielenkiintoista saada joskus jonain aivosähkökäyrinä ne tapahtumat, joita vaatekaupassa menee äiti-ihmisen pään läpi. Paita – mikä koko, otetaanko jo seuraava, vai nyt kohta täysin sopiva? Yhteensopivat housut – mikä on yleinen housutilanne vaatelaatikossa, onko nämä sopivat minkään muun paidan kanssa, mitä materiaalia ne ovat, onko niissä vuori ja tarvitaanko sellaita, onko kangas painettua vai kuosiin kudottua? Haa, toppahousut, nehän ovat tarjouksessa – mutta mitä materiaalia ne ovat, onko lahkeissa lumilukot, onko peppu ja polvet vahvistettu/extratopattu, onko saumat teipattu, onko jalan alta kulkevat nauhat kuminauhaa vai kumia, mikä on hyvä hinta/laatusuhde tässä tilanteessa? Ja korvaläpät – ? Aivosähkökäyrässä näkyisi tässä kohtaa ehkä hyvin pieni hermoratojen sekoomus?
Olisi ollut kiva laittaa tähän kuvia lapsoseni varsin söpöistä vaatteista, mutta eipä ole paljoa tullut niitä kuvailtua. No laitetaan yksi:
Tämä ei muuten ole ainoa musta vaate, jonka lapseni päälle puen.