Katkaiseeko höyhen kamelin selän?
No tulihan sekin päivä sieltä, ehkä parempi näin myöhemmin kuin yhtään aikaisemmin.
Unideprivaatio tekee ihmiselle ihmeitä. Aikaisemmin luulin, että se komedioissa käytetty maiseman aaltoiluefekti vähän ennen kuin ihminen pökrätä kupsahtaa oli vain hauskaa keksintöä, nyt olen nähnyt sen itse.
En siis ole kelvollinen auton rattiin. Sen sijaan töissä ja koulussa käyn kyllä.
Lomalomaloma saattoi nyt hieman kostautua, kun tässä alkuviikosta kolme melko tiukkaa kalmanrajaa (=deadline) tömähtivät eteen vähän yllättäen takavasemmalta. Muuten en luultavati edes hermoilisi, mutta unenpuute tekee olosta aivan epätodellisen. Välillä huomaan miettiväni mm. ovatkohan kaikki jäseneni todella kiinni kehossani?
Ja luonnollisesti taustalla sykkii, sillä huonosti nukuttu aikakausi->migreeni->lisää nukkumattomuutta->lisää migreeniä jne.
Tähän tupsahtaa tietenkin kuin taivaasta konsanaan vielä miekkosen ylityöt, joten vietetään iltaa tylleröisen kanssa kahdestaan, mikä tarkoittaa sitä, että en edistä niitä kalmanrajoihin liittyviä toimintoja ennenkuin tylleröinen on unten mailla.
Nyt jos todella haluaisi kuormata kamelia, voisi vaikka vilkaista vessaan, jossa vallitsee täysi sarajevo, mennä etsimään keittiön lattialta lisää sitä neljän viljan puuroa jota raavin tässä samalla jalkapohjastani ja kerätä listaan mahdollisimman kitkeriä sutkautuksia joiden sisältö olisi kutakuinkin se, miten opetetaan mies taittelemaan tyhjät maito- yms tölkit kasaan.
Tosin. Tänään yksi opiskelukaverini tuli tunnille myöhässä, koska lapsensa oli keksinyt tulitikkuleikkien riemut, ja oli meinannut sattua vähän isompi vahinko.
Joten minä jätän puurot lattialle, haen kupin teetä ja nojaan taaksepäin.
Jollain menee aina vahvemmin ja jollain toisella taas heikommin.
Kesä, missä sinäkin kuppaat?!