Vapun kunniaksi
Vappuaaton kunniaksi suuntasimme aamulla kahdeksaksi tylleröisen puolitoistavuotisneuvolaan. Käynti oli taas koko perheen versio, joten aamu-unisen isin raahaaminen neuvolaan oli ehkä vielä kesken kaiken unien herättettyä lastakin vaikeampaa. Myöhästyimme reilusti ja jos tämän äidin pää ei nyt jo muutenkin kiehu stressistä, niin tässä kohtaa pata saattoi kuohua hiukan yli laitojen.
Joten terkan kysymykseen, oletteko täyttäneet voimavaralomakkeita vastasin melko kireähkösti, että sellaiseen ei nyt valitettavasti ole riittänyt voimavaroja (mitkä ihmeen voimavaralomakkeet?).
Onneksemme neuvolassa kuitenkin selvisi, että kasvattamamme ihmistaimi on keskikäyrän keskiviivalla ja tunnistaa sekä tuottaa keskimääräisen määrän sanoja ja on muutenkin erinomaisen keskimääräinen lapsi. Tämä ei suoraan sanottuna tullut aivan täytenä yllättyksenä, vaikka tokihan me vanhemmat pidämme lastamme luonnollisesti vähän keskimääräistä neroisampana. Rokote reiteen, tarra käteen, kiitti ja hei!
No, ok, olihan sielä se lempiaiheeni kakkajuttu. Jotenkin en ollut millään sisäistää ajatusta, että lapsi kannattaisi opettaa kuivaksi juuri nyt tähän hetkeen. Tai siis varmaan kannattaa opettaa mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen, mutta olipas jotenkin yllättävää se tenttaus, että miksi käytätte vaippoja. No, obviously niiden vahinkojen varalta… No hemmetti, opetetaan. Mutta mun pieni vaippapeikko, haikeus, niisk!
Neuvolassa käydään säännöllisin väliajoin, ja välillä käydään myös neuvolalääkärillä. Pystyin sitten siinä sarvipäisessä tilassani muotoilemaan niinkin rakentavan kysymyksen, kuin että miksi lapsen pitää käydä lääkärillä, kun mitään havaittavaa vikaa ei ole. Kysymykseni hyökkäävyyttä pehmensin erinomaisen nerokkaasti lausahtamalla heti perään että ”ei siinä, etteikö me jotain tautia siihen mennessä onnistuttaisi kehittämään”. Kerrankin terkka oli niin ajan hermolla sekä omalla hermollani tajuten raivonsekaisen väsymykseni, että ymmärsi naurahtaa ja selosti sitten kuin sille puolitoistavuotiaalleni, että siellä katsotaan näköä tms. asioita, joita terkka ei katso. Ok, sopii, vaikka vähän piti pettymystä niellä siinä, että se lääkäri on tietenkin parin viikon päästä taas kahdeksalta aamulla.
Oli meillä vappuna kivaakin, vaikka rokote tietenkin vaivasi tylleröistä niin, että maha meni sekaisin. Tai sitten bébékin sai sen viikko sitten potemani vatsataudin.